You met HY at a very Chinese time in their life – IV testaa: China Law Center
Aave kummittelee Porthaniassa – China Law Centerin aave. Mitä ihmettä yliopiston hähmäisimmässä tutkimuskeskuksessa oikein tehdään?
Teksti: Anelma Riihelä
China Law Center on oikeustieteellisen tiedekunnan salaisin seura. Sillä on kotisivut, johtoryhmä ja budjetti, mutta kukaan opiskelija jolle olen puhunut ei tunnu tietävän, mitä Porthanian P456-huoneessa tapahtuu. Se tuskin johtuu opiskelijoiden tyhmyydestä. China Law Center on nimittäin siitä hassu tutkimuskeskus, ettei siellä oikeastaan tehdä tutkimusta. Tai oikein paljon muutakaan.
Kun Ylioppilaslehti kysyi vuonna 2020 silloiselta China Law Centerin johtajalta, työoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden professori dosentti Ulla Liukkuselta keskuksen toiminnasta, ei Liukkusen vastauksesta saanut Erkkikään selkoa. Tavoitteena on haastattelun perusteella edistää yhdestä paikasta käsin suomalaisten ja kiinalaisten tutkijoiden ja tutkimuslaitosten välistä ”vuoropuhelua” jakamalla tietoa erilaisista oikeusjärjestelmistä. YL:n mukaan tästä lystistä jokainen jäsenyliopisto pulittaa keskukselle 5 000 euroa vuodessa. Keskuksen internetsivuja selaamalla huomaa, että toiminta rajoittuu lähinnä erilaisten tapahtumien, seminaarien ja vierailijaluentojen järjestämiseen.
Toisinaan China Law Center on myös lennättänyt ainakin Sakari Melanderin, Kimmo Nuotion ja Martti Koskenniemen kaltaisia nimiä Kiinaan ihmettelemään paikallista elämää.
Minä en kuitenkaan ole Melander, Nuotio enkä Koskenniemi, joten jos haluaisin tietää, mitä viisauksia China Law Centerin seinien sisällä piileksii, tulisi minun mennä itse tiedon luokse. Ohjat oli otettava omiin käsiini: ilmoittauduin elämäni ensimmäiselle kiinalaisoikeudelliselle luennolle.
Mitä tilaisuudesta jäi käteen?
Dear colleague, Thank you for registering for the guest lecture ”Beyond Coherence: Local Encounters and China’s Evolving International Legal Posture”. The event will take place at Room 545, Porthania Building of the University of Helsinki Faculty of Law, Yliopistonkatu 3, Helsinki.
“Täältä tullaan”, ajattelen. On aika selvittää, mitä Porthanian eksklusiivisammassa kerhossa oikein pöhistään.
Saavun paikalle viimeisten joukossa. Katson ympärilleni: väitöskirjatutkijoita, Nuotio, dekaani Mähönen. Yhteensä 12 osallistujaa. Tarjolla on kahvia ja keksejä. “Take some — it is not the faculty money, it is the China Law Center money!”, huudahtaa Nuotio luennoitsijalle. Otan itsekin kahvia ja istun alas kuuntelemaan.
Päivän luennoitsijana toimii Kangle Zhang, Pekingin yliopiston (joka on muuten tullut tunnetuksi useista sensuurikohuista!) oikeustieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori. Zhangin luennon aiheet pyörivät lähinnä Kiinan muille maille antamien lainojen ympärillä. Luennolla taustoitetaan historiallisesti merkittävien tapahtumien kautta muutosta siinä, miten Kiinan lainapolitiikka on niin tavoitteiden kuin konkretian tasolla muuttunut vuosien varrella, sekä verrataan nykytilaa muihin merkittäviin toimijoihin ja maihin. Esitys on varsin tekninen ja yksityiskohtainen; huomaan ajoittain tylsistyväni.
Silmiinpistävintä luennossa oli se, kuinka vähän käsiteltiin Kiinan velkaloukkudiplomatiaksi kuvaillun lainapolitiikan ongelmallisuutta. Aiheeseen liittyvä kritiikki toki mainittiin, mutta se kuitenkin sivuutettiin vain muutamin sivulausein. Havainnollistavaa oli, että käytäntöjä kuvattiin esimerkiksi riistävien, epäoikeudenmukaisten tai epäreilujen sijaan ainoastaan taloudellisesti nokkeliksi.
Kävellessäni ulos Porthaniasta oloni tuntuu hämmentyneeltä. Odotin jotain muuta: vahvempaa ja räikeämpää propagandaa, sellaista, jolle olisi helppo nauraa. Kokemus oli kuitenkin kaikkea muuta.
Tilaisuuden banaaliudessa on silti jotain häiritsevää. Ihmisoikeusjärjestöt ovat vuosikausia varoittaneet Kiinan ihmisoikeustilanteesta: Kiinan oikeuslaitos pitää järjestelmällisesti hallituksen arvostelua kansallisena turvallisuusuhkana, pyrkien tukahduttamaan ihmisoikeuksien puolustamiseen liittyvää toimintaa. Xinjiangin leireillä uiguurien ”uudelleenkoulutus” on pitänyt sisällään vesikidutusta, seksuaalista väkivaltaa ja pakkotyötä.
Kun tämän ottaa huomioon, tuntuu häiritsevältä kuinka arkipäiväisesti Kiinaan suhtaudutaan China Law Centerillä. Vakavasti otettavat miehet puvuissa, täyteen ahdetut ja asiallisesti täytetyt PowerPoint-kalvot sekä teknokraattisen yksityiskohtaiset kansainvälistä talouspolitiikkaa käsittelevät luennot normalisoivat maan toimintaa överiä propagandaviestintää tehokkaammin.
“Ollaan hiljaa, juodaan viinaa, boikotoidaan Kiinaa”, lauletaan usein Pykälän sitseillä. Ehkäpä tiedekunnan kannattaisi ottaa neuvosta vaari.
