Olen, olin aina vihannut matikkaa. En ole, ollut koskaan vihannut mitään niin paljon kuin matikkaa, en edes bussikuskia, joka ajoi ohitseni, vaikka heilautin kädelläni olkapääni korkeudelle. Seuraava runkolinja ajaa viiden minuutin kuluttua, ajaa vaikkei tarvitsisi ajaa, ajaa vaikkei haluaisi ajaa, ajaa kuitenkin, ajaa huolimatta siitä, olenko minä noussut edellisen runkolinjan kyytiin, ajaa koska sen on määrä ajaa niin, miksi kuitenkaan ajaa vaikka ei löydy matkustajia, mutta ajaa se vain, koska sen on määrä ajaa. Niin on minustakin tullut sietämätön osa Helsinkiä.