Velvoiteoikeuden luento-opetus kevätlukukaudella 2026
Teksti: Vapaat toimittajat EV ja JK
Opiskelijajournalismin ylpeässä historiassa on testattu kaikenlaista. Tämänkin aviisin sivuilla on muun muassa käyty sitseillä ja katsottu elokuvia. Ylioppilaslehdessä on jopa paskottu housuun bussissa matkalla Turkuun1. On kuitenkin paikka, jossa opiskelijajournalistit ovat usein skuuppeja jahdatessaan loistaneet poissaolollaan: luennot. Siksi IV lähettikin kaksi veteraanitoimittajaa tarkastamaan, mikä on haju ja maku oikiksen kenties pahamaineisimman kurssin – velvoiteoikeuden – luennolla. Seuraava on raportti luennolla tapahtuneesta.
Puhelin soi.
JK: ”Ootko sä lähellä, kauonko sulla menee?”
EV: ”No tässä Ateneumin kohdalla liikennevaloissa, et ei kauaa.”
JK: ”No hyvä, ootan tässä ulkopuolella ku en uskalla mennä yksin tuonne.”
Olemme valmistautuneet juttukeikkaan kauan, ja ilmassa on latautunutta jännitystä. Niin ikään kauan on omista velvoiteoikeuden opinnoistamme. Kirjoittajista molemmat ovat suorittaneet velvoiteoikeuden pakollisen opintojaksosta luento-opetuksen osuuden koronapandemian2 aikana, mikä tarkoittaa, että seuraava luento on sekä phukseille että kirjoittajille ensimmäinen laatuaan paikalla luentosalissa, jossa akatemian hengen voi aistia aivan eri tavalla, kuin Zoomin välityksellä.
Olemme saaneet luennon paikan ja alkamisajan tietoon lähteeltä, joka haluaa pysyä nimettömänä. Se hänelle sallittakoon. Osastomme saavuttaa täyden vahvuuden Porthanian ala-aulassa hieman luennon ilmoitetun alkamisajan jälkeen.
Yllätymme heti alkuun: PII-sali vaikuttaa maanantaiaamuna kello 9.18 lähes täydeltä. Emme ole koskaan olleet luennolla, jolla on näin paljon ihmisiä. Ensivaikutelma ei kuitenkaan kestä tarkempaa tarkastelua, sillä todellisuudessa saliin vaivautuneet phuksit ovat pakkautuneet salin takaosaan ensimmäisten penkkirivien jäädessä tyhjiksi muutamaa aikuisopiskelijaa lukuun ottamatta. Huolimatta vapaiden paikkojen epäsuhtaisesta keskittymisestä salin etuosaan, löydämme onneksemme paikat itsellemme salin takaosan käytävän yläpuolelta aivan viimeisestä rivistä, josta voimme havainnoida opetuksen etenemistä.
Velvoiteoikeuden luento ei ole valikoitunut tutkimuksemme kohteeksi satunnaisesti. Jokainen varmasti tietää tai muistaa kurssin pahamaisuudestaan: luettavaa on 100 000 sivua eikä tenteistä pääse läpi kuin yksi opiskelija jokaisella tenttikierroksella, tai jotain sen suuntaista. Avaamme asiaan perehtyäksemme kurssin opintojaksoesitteen ja huomaamme kauhuksemme luennon kestävän 3 tuntia ja 45 minuuttia. Emme ole koskaan olleet näin pitkällä luennolla. Miesten pujottelun ensimmäinen kierros Milano-Cortinan talviolympialaisissa alkaa kello 10.50.
Velvoiteoikeuden professori ja entinen Pykälän hallituksen opintovastaava Olli Norros luennoi leipälajistaan. Velvoitteet kuulemma vanhenevat. Tämän toki velvoiteoikeuden kurssin hyväksytysti suorittaneina ja myös Lempäälän ajattelija Mikael ”Niilo22” Kosolan videoita seuranneena tiesimme. Totunnaisen vanhentumisen tavoitteita käsitellään yhteensä 8 minuuttia ja 47 sekuntia. Vanhenemisinstituution taustalla on muun muassa oikeusvarmuuden ja velkasuhteiden selkeyden edistäminen. Käy järkeen. Velkojan edun huomioon ottaminen puolestaan kuulostaa kurjalta. Luentoa on kestänyt yhteensä 33 minuuttia. Toistaiseksi luennolla on esitetty 0 kysymystä.
Kirjoittajista toinen vietti aikanaan ensimmäisen velvoiteoikeuden luentonsa hiihtolenkillä. Helmikuiset ladut olivat priimakunnossa. Kuulokkeissa nasaalinen ja särisevä ääni kertoi edunpalautusnormiston kokonaisuudesta. Aiheen merkitystä yhtään minkään kannalta oli mahdotonta selvittää, eikä sen oikeastaan voinut edes ajatella liittyvän mihinkään. Kuulokkeista loppui akku noin 45 minuutin jälkeen. Hiihtolenkki jatkui.
Kello 9.53 rohkea eturivin (aikuis?)opiskelija kysyy kysymyksen. Emme kuule emmekä ymmärrä kysymystä tai Pykälän entisen opintovastaavan, nykyisen professorin Norroksen vastausta siihen.
Toinen kirjoittajista ei muista omista velvoiteoikeuden etäluennoistaan mitään, mutta epäilee osallistuneensa niille päällään ainoastaan bokserit.
Velvoiteoikeuden tentti järjestettiin aikanaan myös etänä. Toteutustapa oli monivalintatentti Moodlessa. Toinen kirjoittajista muistaa olleensa tentin aikana koronassa mökillä. Hän ei ollut päässyt haalaribileisiin. Tentin ensimmäinen kysymys oli vaikea, ja taktikoiva tenttijä päätti palata siihen myöhemmin. Tehtyään saman ratkaisun myös neljän seuraavan kysymyksen kohdalla hän tajusi, ettei tentissä voinut palata aiempiin kysymyksiin. Arvosana hylätty, pisteitä yksi kahdestakymmenestä. Toinen kirjoittajista oli sekä tentin että haalaribileiden aikaan Floridassa.
Pykälän ent. opintovastaava ja nyk. professori Norros esittelee kalvoilla erilaisia velvoitteiden vanhentumisaikoja samalla janalla, jonka alaosassa on asian havainnollistamiseksi piirretty kulkemaan ”aika”. Luennoitsijan pää langettaa peuhkoisen puoliympyrän muotoisen varjon valkokankaan alareunaan. Kuva rajautuu hänen kulmakarvojensa tasaan, eikä tykki heijasta hänen silmiinsä. Kaaviosta voi päätellä joidenkin vanhentumisaikojen alkavan aikaisemmin ja toisten myöhemmin. Vastavuoroisesti jotkut vanhentumisajat päättyvät aikaisemmin ja toiset myöhemmin. Keskittymisemme on päässyt ajoittain herpaantumaan. Vertailemme opintosuunnitelmiamme, ja toinen meistä yrittää peitota Tetris-high scoreaan joltain aiemmalta luennolta. Uusia kysymyksiä ei ole esitetty. Norros hittaa epähuomiossa six sevenin. Yleisö ei reagoi.
Norros puhuu 90-luvun lamasta. Kuulemma haluttiin helpottaa kaikkensa menettäneiden yrittäjien ja muiden asemaa. Heitä oli paljon. Ehkä olemme yhdet heistä? Opintolainastakin on velkataakaksi. Emme ehkä kuitenkaan, mutta emme voi myöskään sanoa varmaksi. 20 vuoden vanhentumisaika pankkilainassa kuulostaa lyhyeltä käsillä olevan luennon rinnalla.
Kello 11.13 Eduard Hallberg laskee ulos. Mitaliunelmat ovat sirpaleina. Ratkaisussa KKO 2016:98 vahingonkorvaussaatava oli vanhentunut.
Uutta high scorea Tetriksessä ei synny yrittämisestä huolimatta.
Kello 11.44 Pykälän ent. op. vast. ja nyk. velv. oik. prof. Norros kertoo, että ”velan vanhenemisen katkaiseminen on sitä, että se nostetaan unohduksen suosta.” Unohduksen suo. Joo. Niin. Onkohan velkoja, jotka eivät edes voi unohduksen suohon upota? Tai velkojia? Maailmanhistoriassa on vain muutamia ihmisiä, joita ei ole tyystin unohdettu kokonaan. Toisaalta nykyään meistä jokaisesta on kirjoitettua tietoa. Onko se ikuisesti elämistä, että nimi jää kirjoitettuna johonkin? Vai kuolemmeko lopullisesti, kun viimeinen lapsenlapsenlapsemme unohtaa meidät? Pohdinnalla ei ole merkitystä. Tutkintotodistuksetkin ovat nykyään digitaalisia.
Kello 11.52 myös Jesper Pohjolainen laskee ulos. Huoh, lahjattomat. Olisimme itse laskeneet paremmin. Erääntymättömät velvoitteet katkeavat, kun sopimusta noudatetaan. Hienoa. Luennon yleistunnelmaan suomalaispujottelijoiden tuloksentekokyvyttömyydellä ei ole vaikutusta. Kansallinen auravelkataakkamme jatkaa kasaantumistaan kaikessa hiljaisuudessa. Vanheneekohan tuo koskaan?
Kello 11.57 Vaasan etäyhteyslinkin takaa kuuluu ölinää. Äännehdintä tuo mieleen tarinan Sisyfoksesta, joka joutuu vierittämään kiveä ikuisesti ylös jyrkkää rinnettä. Säälimme Sisyfosta, säälimme itseämme. Meidän kivemme on vanhentumisen vapaamuotoinen katkaiseminen. ”Muistathan velkasi…”, sanoo hyvä eno viulistille. §:n ent. opvst. & prof. Norros mykistää tietokoneen äänet.
Luentoa on jäljellä vielä kolme varttia. Kolme akateemista varttia. Kolme kertaa aika, jonka professorit käyttivät ensimmäisissä yliopistoissa työhuoneiltaan luentosaleille kävelemiseen, kun kuulivat kellojen soittavan tasatunnin kohdalla.
Kello soi. Kuuluvatko tuomiokirkon kellot muka tänne asti? Havahdumme siihen, että luennoitsija on vaihtunut. Lämpö ja karisma on kadonnut salista kuin tuvasta, jonka ovi on leväytetty paukkupakkasilla selälleen. Puhujanpöntön vieressä (ei sen takana) seisoo Norri Ollos. Kylmä värähdys lävistää kehomme. Ollos on pahaprofessori vastakkaismaailmasta ja kuuluisa vapauteoikeuden kurssistaan, jonka tentistä jopa 80 % pääsee läpi ensiyrittämällä. Kenelläkään ei ole valmiuksia toimia juristina ja kukaan ei portinvartioi mitään oikeudenalaa!
“Ilmoittaa voisitteko – ilmeisen vaarantuneessa itsenäiskulttuurin virealhossa – instigoiko vapaaehtoisperäishenkilöissä inspiraatio vaikuttaa ITE-pohjais-kulttuurin voimallisuuteen itseasiassa velvoitteen itse vaikuttaa?”
“Hmm.“
“Ihanko varmasti?”
“Hmm…”
“Inter Vivos!”
Sali on sähköistynyt. Phuksit pyörivät penkeissään ja sukat phuksien jaloissa. Etäyhteys Vaasaan on katkennut, ja kone Olloksen pöydällä syöksee pallosalamoita. Opetusavustaja on voimaton.
Luennon yleisö ei koe etunsa tulleen valvotuksi: yksi valittaa Olloksen vaatimustason alhaisuutta, toinen harjoitustehtävien liian vähäistä määrää, kolmas hajua. Ollos ei ymmärrä, ettei mikään ole pykälistille yhtä tärkeää kuin syvällinen ymmärrys juridiikasta tieteenalana! Tämä on jotain Esplanadin M&A-juttua, hirveää! Mellakan ainekset ovat koossa – ja mitä!
Yhtäkkiä korkealta taivaista alkaa soimaan Enter Sandman!! Onko se Olli Norros tulossa kostamaan pahaprofessorille pesäpallomailalla!!! Villiintynyt phuksijoukko heittelee Ollosta tyhjillä muovisilla Koskenkorva-pulloilla, joihin korkki on pysyvästi kiinnitetty, ja ne neljä opiskelijaa, jotka tekevät muistiinpanoja käsin, myös kynillään samalla, kun Norros ajaa Olloksen kerran – toisen! – ja kolmannen!! – salin ympäri ja ovesta ulos. Porthaaanian aulasta kuuluu enää vain suhinaa, kun pyöröovet alkavat laulaa kolmenkertaista Helan gåria Norroksen urotyön kunniaksi. Hänen palatessaan saliin PII:n lattia pyörtyy maapalloksi jokaisen phuksin noustessa seisomaan aplodeeraamaan. ”Onneksi olkoon”, ”onneksi olkoon” kaikuvat toivotukset, kun tulkinta Neon Genesis Evangelion -teemamusiikista kajahtaa korviemme juuresta salin takaosan uruista. Opintovaliokunta saapuu myöntämään Norrokselletämän neljännensadannenkahdennenkymmenennentuhannennen kuudennenkymmenennenyhdeksännen Vuoden opettaja -tunnustuksen.
Havahdumme jälleen.
Norros: ”Meillä on 14 minuuttia aikaa ennen kuin tämä luento vanhentuu.” Pari opiskelijaa salissa hymähtää.
Velvoitteen vanhetessa maksuvelvollisuus lakkaa. Hyvä niin.
Meidän kirjoittajien valmistumistamme juristiksi puolletaan jo velvoiteoikeuden osalta. Tunne on lämmin, huojentava ja kiitollinen. Sydämemme on täynnä, kun katselemme loppuluennon vielä niin viattomien, ehkä hieman kauhusta kankeiden phuksien takaraivoja ja tiedämme, että hekin tulevat tuon tunteen vielä joku päivä kokemaan.
1 Kaarenoja Vappu – Rämö Aurora, YL Raportti: Paskoimme housuun bussissa Turkuun. Ylioppilaslehti 1.2.2013.
2 Phukseille tiedoksi: koronaviruspandemia eli COVID-19-pandemia oli joulukuussa 2019 kiinalaisesta Wuhanin kaupungista alkanut pandemia. Pandemiassa taudinaiheuttaja oli aiemmin tuntematon koronavirus SARS-CoV-2, joka aiheuttaa ihmisessä COVID-19-nimistä tautia. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Koronaviruspandemia_2019%E2%80%93, luettu 2.3.2026.) Pandemian aikana mm. yliopisto-opetusta järjestettiin Suomessa laajalti etäopetuksena.
