Viime vuosikymmeninä nuorten suhde uskontoon on näyttäytynyt pitkälti tasaisen maallistumisen ja instituutioiden purkautumisen kautta. Kirkon penkit ovat tyhjentyneet ja kristillisyyttä on Suomessa pidetty lähinnä vanhoillisen ja kaavoihin kangistuneena reliikkinä. Nyt trendi näyttää kuitenkin saaneen uuden suunnan: pinnan alla on herännyt uudenlaista, entistä vahvempaa hengellistä liikehdintää. Tämä kehitys heijastuu suoraan myös opiskelijaelämään: Helsingin seudun korkeakouluissa järjestetään enenevissä määrin erilaisia uskonnollisia tapahtumia ja kokoontumisia. Inter Vivos vieraili kolmessa kristillisessä opiskelijoille suunnatussa tapahtumassa.

Yritän kysyä: ennen kuin tanssit Volgaa ja paskot puolet omaisuudestasi sen varistessa sukanvarresta ja housunpuntista, oletko todella edes kännissä? Tullaanko känniin muka pelkistä promilleista? Voisiko olla, että itse asiassa kännissä olemisen koostaa kaikki se, mitä kännin varjolla tehdään? Ja mitä oikein viime kädessä tarkoittaa, kun arvon ylioppilaat Helsingin yliopiston melkeinpä hakupaineisimmalla alalla tavoittelevat joka bileissä sellaisia orientaalisia tiloja, joista Ville Haapasalokin vain haaveilee?

Kannatan pakkojäsenyyttä