Oodi oikkariudelle
Teksti: Helka Hostikka
”Tenteistä ei pääse läpi” väitettiin IV:ssä1
”Varsinkaan jos on tullut valituksi todistusvalinnassa”
Tuore phuksi oli siksi aivan paineissa
Entä jos en pärjääkään ja epäonnistun kaikessa?
Phuksin huoli ei ollut turha, mutta vääränlainen
Reputtamisen sijaan huolettaa oma osaaminen
On kaikki asiat mulla lyhytaikasessa muistissa
Nyt jo viime kurssin asioista aivan kuistilla
Proffat sanoi: ”lukekaa kirjat kahdesti”
….. anteeksi?
Kuka hullu tuollaista, mietin jo orientaatioviikolla
En ajatellut kaikkia öitä viettää kirjastolla
Vastavalmistuneet sanoo: ”tehkää paljon harkkoja
Muuten ei oo tiedossa työpaikkoja
Ei siellä koulussa opeteta juristin taitoja
Eikä arvosanoilla näytetä osaamista aitoa”
Niinpä opiskelijat tekee täällä paljon töitä
Mutta sitten ei oo tiedossa unettomia öitä
Ei oo aikaa asetella haalareiden vöitä
Kohta sytytellään opiskelijaelämän haudalle kynttilöitä
Mutta juristit ne sanoo: ”ottakaa nyt kaikki irti
Bilettäkää täysillä – vielä yks drinkki!
Uskokaa nyt, te elätte vaan kerran
Ja opiskelijoita ootte vaan hetken verran”
Väkisinkin mietin: mitä siis tehdä?
Opintoja venyttää ja kaikki maksimoida?
Vaiko sittenkin puristaa ja vuodet optimoida?
Mut ei voi elämää aina täysin suunnitella
Jotkut meistä vissiin pystyy tähän kaikkeen
Hoitaa juhlat, työt ja koulut, osa jopa kahdet
Mut ei oo kellään antaa itestään neljääsataa prossaa
Väkisinkin sitä jossain himmaa
”Oikis on ihmisen parasta aikaa!”
Kohtako siis jo alamäki alkaa?
Pian katson taaksepäin tätäkin kesää
Pohtien, osasinko oikein silloin elää.
1 Saana Varis, Keskinkertainen oikkari: Kisälli, Bach ja Carol Dweck kävelivät oikikseen… (Inter Vivos 2/2024), s. 47–48