Besök på Albertsgatan: Single & Ready to Mingle?

Teksti ja kuvat: Aada Mäkinen

Pykäliter! Pykälistit! Tammikuun viimeisenä päivänä koittivat vihdoin Codex x Pykälä -sitsit teemalla Single & Ready to Mingle? Oli taas aika suunnata kohti tuota suomenruotsalaisen opiskelijaelämän mekkaa, Albertsgatania ja Codexia. Edellisestä visiitistäni Codexissa olikin ehtinyt kulua jo tovi. 

Matkalla mieleeni hiipi kysymyksiä, jotka varmasti painavat jokaisen itseään kunnioittavan sitsituristin mieltä. Onko värdinnojen ruoka yhtä hyvää kuin Pykälän emäntien? Entä mitä klubbikset Halvanissa tarjoilevat? Voiko sitseistä nauttia, jos kukaan ei huuda Buffaloa? Selviävätkö pykälistit kulttuurishokista, kun lauluja ei saakaan pyytää? 

Ennen kaikkea pohdin, syntyykö teemaan sopivasti uusia pareja ja ystävyyssuhteita yli ainejärjestörajojen. Näihin kysymyksiin lähdin hakemaan vastauksia. 

Sydämiä rinnassa ja pöydissä. Codexissa paikat valitaan vapaasti, mikä lisäsi varsinkin tähän iltaan sopivaa jännitystä. Ovella jokainen sai rintaansa sydämen, joka kertoi parisuhdestatuksen. Tarkkasilmäinen sitsaaja näki jo tässä vaiheessa, kuinka muutamat vihreät sydämet alkoivat muodostaa pöytiin kiinnostavia asetelmia. Kenties illan aikana vieruskaverista kuoriutuisi se oma kullanmuru. 

Aloitin haastatteluni klo 19.40, heti laulunjohtajien avattua sitsit. 

IV: “Moi, kuka sä oot?” 

Codexare: “Mä oon laulunjohtaja Codexissa.” 

IV: “Miten tyhmäks tänään mennään?” 

Codexare: “Tyhmäks? Mikä on tyhmäks?” 

IV: “Dum på svenska!” 

Codexare: “I would say crazy!” 

Tunnelma oli siis alusta asti aivan katossa – jopa niin korkealla, että jouduin keskeyttämään haastatteluni tässä kohtaa hetkeksi. Vieressäni istuvat codexaret nimittäin luulivat, että Inter Vivos julkaisee yhtä ronskia materiaalia kuin Codexpressen. Käydyistä haastatteluista voin kuitenkin raportoida sen, että pöydässä raikuivat hanskit, 67 ja muut klassikot. Sain myös kuulla, että jotkut codexaret ja pykälistit vieressäni aikoivat illan aikana mitata käytöstään eräällä skaalalla. Se, mitä tuo skaala tarkoitti, jääköön mysteeriksi/sensuurin alaiseksi. 

IV: “Hei, kuka sä oot?” 

Codexare: “Hei, en mä haluu mihinkään lehteen! No okei, mä esiinnyn nimettömänä.” 

IV: “Onks pykälistit kivoja?” 

Codexare: “Liian aikaista sanoa tässä vaiheessa iltaa, mutta vaikuttaa hyvältä.” 

IV: “Häh? Eiks sulla oo kuitenkin pykälisti-kavereita?” 

Codexare: “Joo, mulla on lukemattomia pykälisti-kavereita. Hei, mikrofoni nyt pois, tää ei mee mihinkään lehteen.” 

IV: “Menee! Mennään, mennään, mennään. Anna arvio illalle.” 

Codexare: “Hei, perkele ei mihinkään lehteen. Ooks sä joku Seiskan Panu Hörkkö? Mut siis kyl tässä on aika ison juhlan tuntua ja potentiaalia, ainakin 8,5.” 

Illan kauhein hetki koitti noin klo 20.15, kun eteeni tuotiin lasillinen punertavaa nestettä. “Våld”, esittelivät innokkaat Codexin jäsenet ylpeinä. Olen elämäni aikana kokenut paljon, mutta mitään näin fyysistä ja kamalaa en ehkä koskaan. Suuni palaa vieläkin ajatuksesta. 

Codexare: “Hei come on. Tää kuuluu Codexiin. Yleensä tää tulee kyllä maitolasin kanssa.”
IV: “No sitä ei kyllä nyt näkynyt.” 

Pykälisti: “Mä kyllä haluun tän Pykälään.” 

IV: “Jahaa. En kyllä tiedä tuosta… Hei nyt mä saan 67-shotin?! Mut hei, ****** miten menee?” 

Pykälisti: “Hitto mä oon mankelissa ku täällä ei saa toivoo biisejä! Ja siis rankkuna kasari jos käy vessassa. God damn!!” 

Onneksi alkuruoka, mozzarellasalaatti, pelasti tilanteen. Tässä vaiheessa pöydissä näkyi jo selvää sydänten värinää. Ilmassa olevaa jännitystä ei voinut olla huomaamatta. Oli mitä ilmeisintä, että uusia pareja ja ystävyyssuhteita oli alkanut syntyä. 

Klo 20.46 löysin itseni vessajonosta. Pykälistien keskuudessa keskustelunaiheena olivat Codexin kertakäyttöastiat. Yhteisymmärryksessä todettiin, ettei suomenruotsalaisilla ole aivan kaikki paremmin kuin meillä. 

IV: “Mp kertakäyttöastiat?” 

Pykälisti: “Perseestä. Pykälässä on paremmat.” 

Codexare: “Mutta nää on hygieenisiä!” 

IV: “No meidän astianpesukone on kyllä aika iso ja tehokas. Mut hei, nää astiat korvaa se, että täällä voi vaan huutaa snaps tai klubbis ja heti tarjoillaan pöydässä, eikö?”
Pykälisti: “Joo, tää Pykälään. Ehdottomasti.” 

Pääsin tässä vessajonossa tutustumaan myös moneen uuteen codexareen. Codexin IntSekin kanssa käyty keskustelu korosti illan tarkoitusta ja lämmitti sydäntäni erityisesti. Ystävyys ja ehkä jopa rakkaus Pykälän ja Codexin välillä on äärimmäisen arvokasta ja tärkeää. Yhteisissä tapahtumissa viihdytään, ja niissä syntyvät mehukkaimmat juorut. 

IV: “Mp nää sitsit?” 

Codexare: “Mahtavaa, että meillä on näin monta pykälistiä paikalla. Oon hyvin onnellinen. So far 8/10, ja illan lopussa tää on 10/10.” 

Klo 20:49 vessajonossa pykälistit jatkoivat Codexin tilojen arviointia. 

IV: “Mp Codexin tilat?”
Pykälisti: “Vähän ahtaat, ei oo 460 neliöö selkeest täällä!”
Codexare: “Mutta hei, me ollaan aivan ydinkeskustassa! Ei Pitkänsillan väärällä puolella, ai *******.”
Pykälisti: “Täällä on parempaa vessapaperia, kun meillä.”

Vessajono tarjosi yllättävän määrän uusia tuttavuuksia ja syvällisiä keskusteluja siitä, mihin ainejärjestöjemme ystävyys parhaimmillaan voi yltää. Spoiler alert: pitkälle. 

Sitsien jatkuessa pääruokana ollut vodkapasta oli niin hyvää, että unohdin sen aikana haastatella ketään. Lautaset tyhjenivät ja tipahtelivat (huom. paperiset) siihen malliin, että sitsikansan innosta iltaa kohtaan ei jäänyt epäselvyyttä. Tunnelma Albertinkadulla lämpeni entisestään, keskustelut syvenivät, ja ilmassa oli pieni sähköinen kipinä, joka enteili rakkautta. Tunnelma oli mitä oivallisin. 

Klo 21.51 Halvanin edessä kohtasin sekoituksen pykälistejä ja codexareita. 

IV: “Onks ollut kivaa?” 

Pykälisti: “Siis mä voin kuule kertoa teille, että mä olen ensimmäistä kertaa täällä Codexin tiloissa Albertinkatu 29. Siis aivan upea vastaanotto ja ihan helvetin hyvää ruokaa ollut. Siis myös täällä on tämmönen hyvä kotibilefiilis!” 

IV: “Onks sulla jotain juoruja tästä illasta?” 

Pykälisti: “No siis kuule onhan mulla! Mä oon kuullu vaikka mitä mutta ne jääköön salaisuudeks.” 

Katseemme kohdistuivat tässä kohtaa niihin uusiin ja jopa ehkä vanhoihin tuttavuuksiin, jotka olivat lähentyneet illan aikana entisestään. 

IV: “Mikä arvosana illalle?” 

Pykälisti: “10/10, koska mulla on ihanaa seuraa, ruoka on hyvää ja mä rakastan klubbiksia! Tuodaan tää Pykälään pliis! Snaps. Klubbis! Hallitus ottakaa tästä koppia.”

IV: “Pitäiskö Pykälään tuoda tää klubbis-käytäntö sitseille?” 

Pykälisti: “Pitäis.” 

Pykälisti: “Jep, on vaan yks mielipide tässä asiassa.” 

Halvanin luona tunnelma oli mitä parhain. Keskusteluyhteydet yli ainejärjestörajojen oltiin avattu. Eräs codexare totesi Codexissa yleisesti olevan paremmat ruoat, mutta halusi kiittää vielä joulukuun 2025 PCJ-sitsien erinomaisista ruoista. Lähetetään siis vuoden 2025 emännille kehut ja kiitokset vielä kerran! Tässä kohtaa on pakko todeta, ettei emäntien ruokia oikeasti voita mikään. Haastatteluissa eräs pykälisti raportoi menettäneensä Codex-neitsyytensä ja kommentoi kuminauhasysteemiä “yllättävän jännäksi”. Sain myös piiritettyä Codexin puheenjohtajan, joka antoi illalle arvosanaksi 5/5, sekä pykälisteille ehdottomasti 5/5. Objektiivista? Ehkä ei. Kaunista ja koskettavaa? Ehdottomasti. 

Pykälisti: “Kannattaako meidän hakea Codexiin?” 

Codexin PJ: “Ehdottomasti!” 

IV: “Kiitos, nyt mä haen Codexiin!” 

Yö jatkui, haastattelut eivät niinkään. Sitsien päätyttyä Albertinkadun ovista vyöryi sisään sekalainen seurakunta jatkoilijoita. Osa Pykälästä, osa Codexista, osa ties mistä päin Pohjoismaita. Codexin tanssilattialla ilma oli yhtä aikaa kostea, lämmin ja sähköinen. Aivan kuin joku olisi huoneen keskellä heiluttanut sekä sumukonetta että Amorin jousipyssyä. Pykälistejä codexaret kiusoittelivat muun muassa Volgan voimin. Codexin kamera kiersi 

armottomasti läpi illan, ja viimeistään tässä kohtaa tanssilattialla moni sai itsensä ikuistettua. Kamera yllätti myös niissä tilanteissa, joissa huuliparit kohtasivat toisensa. Muutama pusukuva lienee ikuistettu CodexPresseniin, halusivat osalliset tai eivät. Jos joku ei ollut vielä saanut illan aikana rakkautta, ystävyyttä tai edes puolituttua kylkeensä, se tapahtui viimeistään tässä vaiheessa. Klo 00.17 sain vielä yhden kommentin eräältä erittäin innokkaalta codexarelta. 

IV: “Hei, anna arvosana illasta nyt!” 

Codexare: “Hei mee nyt pois. Laita se mikki pois. Mut siis pakko sanoa, että ihan 10/10.”
IV: “Kiitos ******. Arvostan rehellisyyttäsi.” 

Codexin keittiö toimi illan aikana turvasatamana ystäville ja kyyhkyläisille. Siellä paikattiin haavoja, niin fyysisiä kuin henkisiä. Joku oli kompastunut tanssilattialla, toinen kielimuuriin, kolmas ihastukseensa. Yön saapuessa ihmissuhteet elivät aivan omaa elämäänsä. Ne syntyivät nopeasti, särkyivät yhtä nopeasti ja rakentuivat uudelleen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tanssilattialla nähtiin halauksia, kuiskailua, kyyneliä ja sellaista katsekontaktia, jonka merkityksen ymmärsivät kaikki paikalla olevat. Huhujen mukaan muutama poloinen löysi päänsä ämpäristä ja sai pusuja vain vessanpöntöltä. Rappukäytävässä, cigarrsalongenissa, tanssilattialla ja sohvilla näkyi pareja yli ainejärjestörajojen erinäisissä leikeissä. Raporttini kannalta harmillisesti yksikään todistaja ei ollut valmis antamaan virallista lausuntoa leikkien luonteesta. 

Sitsit ja jatkot olivat mitä onnistuneimmat, mutta matkamuistoja pykälistit eivät kuitenkaan näyttäneet saavan mukaansa, vaikka yritys oli mitä intensiivisin. Codexaret olivat niin äärimmäisen valppaina, ettei edes nopein pykälisti onnistunut jemmaamaan housuihinsa mukaansa “pientä viemistä”, vaikka muutaman nähtiin yrittävän lähes akrobaattisia liikkeitä tavoitteensa eteen. 

Aamuyön tunteina Codexista poistui joukko, joka muistutti sodasta palaavaa väsynyttä, ontuvaa, mutta onnellista sankarijoukkoa. Jotkut poistuivat yöhön käsi kädessä uuden kullanmurun kanssa ja toiset taas uuden ystävän kanssa. Codexista poistui sitsikansaa hämmentyneenä mutta sydän lämpimänä. Joku lähti ilman rakkautta, joku ilman takkia. Muutama päästi rappukäytävässä riemunkiljahduksia, kun taas pari salaperäistä kyyhkyläistä seurasi toisiaan hiljaa ulos ovesta. Muutamaa onnetonta jopa talutettiin pois kuin hätäevakuoinnissa – hellästi mutta päättäväisesti, juuri niin kuin ystävyys velvoittaa. 

Vaikka romanssit ja illan sähellykset veivät oikeutetusti osansa huomiosta, tärkein oivallus oli lopulta selkeä. Pykälän ja Codexin välinen ystävyys on vahva, ja juuri siksi näiden sitsien olemassaolo on tärkeää. Seuraavaa kertaa innolla odottaen.