Pykälän SPEX: tunti tunnilta

Teksti: Helka Pihlajaniemi

Mystinen Pykälän Spex voi ulkopuolelta tarkasteltuna vaikuttaa hämärältä hullujenhuoneelta, suoranaiselta salaseuralta tai peräti kultilta. Yksi jos toinenkin on saattanut katsomossa istuessaan pohtia, mitä kummaa Aleksanterin teatterilla oikein tapahtuu ennen verhojen avautumista – saatikka sitten aplodien päätyttyä. Nyt IV:n lukijoilla onkin ainutlaatuinen mahdollisuus raottaa näyttämöverhoja hieman ja kurkistaa kulissien taakse tämän autenttisen reportaasin kautta ja päästä seuraamaan Spexin tammikuisen näytösviikon päivistä parhaita – ensi-iltaa ja kaatajaisia!

Ensi-ilta 7.1.2026

Kello 12.30
Saavun paikalle ensimmäisten joukossa. Hahmojen maskeja aloitellaan ja musa lämmittelee kalliita soittimiaan ja kurkkujaan. Ilmassa on aistittavissa pienimuotoista härdelliä; käen mustat sulat ovat hukassa, maskiajat on sotkettu. Tarkoitus on, että soi kello 13.00.

Kello 13.00
Lavastusvastaava Saana ilmoittaa vahingossa, että nyt alkaa “tekninen bläkäri” kohtaustreenien sijaan. Teknisen bläkärin konseptia ei ole olemassakaan. Jokin kyllä soi, mutta vielä ei soi. Ryhmächattiin droppaa lupaus siitä, että treenit alkavat viiden minuutin päästä. Alkavatkohan…

Kello 13.05
Treenit oikeasti aloitetaan???

Kello 14.00
Kohtaustreenejä on käyty, viime hetken siirtymiä on hinkattu. Tunnelma lavan takana on nälkäinen.

Kello 15.00
Maskihuoneessa meikit valmistuvat, mutta tunnelma on myös maskissa nälkäinen. Treenit ovat ohi tältä erää.

Näyttelijä Pinu: “Hyvin innostuneet ja jännittyneet tunnelmat, kaipaisin bäkkärille trampoliinia, jotta voisi purkaa ylimääräistä energiaa.”

Trampoliinia ei valitettavasti ole näköpiirissä.

Kello 16.00
Töitä on tehty Käen maskin eteen tunteroisen ajan, mutta työ ei tunnu koskaan loppuvan. Intensiivinen maskeeraaminen jatkuu, kansaa alkaa jännittää nyt toden teolla.

Kello 17.00
Puhelin katosi hetkiseksi kaikessa tiimellyksessä. Käen maskiin oli varattu tunti, mutta se valmistui oikeasti vasta kahden tunnin jälkeen. Hupsis. Kansa on hyvin innoissaan, mutta myös hyvin jännittynyt.

Lauluvastaava Cevor: “Hyvät fiilikset, jälleen olemme saapuneet Aleksanterin teatteriin. Tunnelmat ovat nostalgiset, mutta lämpimät. Tuntuu kuin eiliseltä, kun olimme täällä viimeksi, itse silloin eri roolissa. Fiilikset ovat haikeat, mutta luottavaiset. Ilmassa hehkuu rakkaus kanssaproduktiolaisia ja yhteistä tekemistä kohtaa. Tämä on kenties joillekin ainoa luova henkireikä opiskeluaikoina.”

Kiitos kauniista sanoista Herra Laulu.

Ohjaaja Ella luottaa produktiolaisiin, eikä häntä jännitä tippaakaan. Myös tanssijoilla on hyvät fiilikset.

Kello 18.00
Olemme alkupiirissä, ja suorastaan häkellyn siitä, miten hienolta työryhmäläiset ja itse produktio näyttää. Lavastusvastaavat briiffaavat pienet ihmiset siitä, mitä tulevan pitää. Ilmassa hyrisee.

Sitten odotellaan hiljaa takana.

Kello 18.52
Näytöksen alkamisaika lähestyy hetki hetkeltä. Bändin puolella lavaa fiilis on hyvä, he ovat nauttineet vettä ja muutakin. Esitän heille kysymyksen.

“Mikä kasvimaan ötökkä, hyönteinen tai eliö kuvaa teitä tällä hetkellä?”

Basisti Elviira: koppakuoriainen
Bändivastaava/kitaristi Henrik: kärsäkäs
Kitaristi Tuomas: kirva
Pianisti A.K: kastemato
Wainio: susi
Rumpali Iivari: kovakuoriainen

Vastauksista haltioituneena kävelen päin käkikelloa.

Kello 18.59
NYSSOI TORVI IIK SE ALKAA

Kello 19.03
NYSSE OIKEESTI ALKAA NYT SOI

Ensi-illan hurmoksessa reportaasini pääsi unohtumaan, mutta ilokseni voin ilmoittaa enskaridinnerin (iltapalan?) sujuneen vallan mainiosti. Muutama liikutuksen kyynel vuodatettiin suunnasta kuin toisestakin, ja jopa Pub Peräkammarin pieneen loossiin ahtautuminen tuntui ihanalta, kun sen teki yhdessä ystävien kanssa. Onneksi näytökset jatkuvat!

Kaatajaiset 10.1.2026

Kello 13.00
Maskiaikani alkoi, minä olen vielä kotona.

Kello 13.40
Saavuin viimein teatterille ja aloitin maskeerauksen muodikkaasti myöhässä. Onneksi aikaa on.

Kello 14.00
Maskihuoneessa on lämpimät ja hyvin ahtaat tunnelmat. Maskeeraamme puvustusvastaava Alisan kanssa serkkupoikia lavastusvastaava/näyttelijä Ollia ja hu-vivastaava/näyttelijä Erkkaa vieretysten, mutta vain Olli on enää maskituolissa. Erkka taas on laitettu istumaan ikkunalaudalle… Tulemme yksimielisesti siihen tulokseen, että Olli on diiva ja Erkka on paras maskeerattava.

Kello 15.00
Otin nokoset. Muut produktiolaiset täyttävät sikalistoja (toim. huom. lappusia, joihin saa kirjoittaa kaikkea kivaa ihmisistä) ja kuuntelevat lauluvastaava Cevorin surullista laulua ja soittoa. Jotkut itkevät.

Kello 16.00
Valmistelen kaatajaiskälliä (kaunista muotokuvaa) maskihuoneessa. Ihmiset laulavat 6–7. Tunnelma on levoton.

Kello 17.00
Lavastuksen briiffissä todetaan, että 6–7 on lowkey vanha juttu. Puvustusvastaava Alisa kysyy, että onko. Tullaan siihen tulokseen, että kyllä on.

Kello 18.00
NÄYTÖS

Kello 19.00
Näytöksessä suoritettiin sylitanssi. Perheeni on katsomossa, mutta ei se mitään! Näytös sujuu oikein hyvin.

Hupivastaava/näyttelijä Juho: “Aika härskejä omstartteja… Munkin vanhemmat on katsomossa, mutta hauskaa on kyl!”

Kello 20.00
Toinen puoliaika on käynnissä.

Lavastaja Emil: “Lavastuttaa vaan niin perkeleesti, millon pääsee KANTAMAAN!”

Laulun kommentti: “Sikalistoja kirjoitetaan niin maan perkeleesti. Fiilis on kyllä sairas, koska kaikki toimii ja Ultra Brassa vedettiin niin kovaa!”

Kello 21.00
Näytelmä loppuu tasan klo 21.00, en tiedä onko tuo merkki joistain suuremmista voimista. Nyt tavarat pakuihin ja Pykälään KAATAJAISIIN RÄHHHH

Kello 22.00
Unohdin ottaa e-pillerin kello 21.00, ja joudun kuivanielemään sen istuessani pakussa. Rankkaa.

Kello 23.00
Jäi väliin, kun ajoimme pakua.

Kello 00.00
Palkintojenjako on käynnissä. Vaikka päätoimittaja on kieltänyt tekemästä Spex-juttua, jossa todetaan vain kaiken olevan ihanaa ja kivaa, totean sen silti: kaikki on niin ihanaa, kaikki on niin kivaa. Itketään. Lavastus voittaa jalluskaban (kuten kuuluukin), fonisti/lavastaja Jonsu ilmoittaa rakastavansa kaikkia.