Vuosijuhlat 20.03.2024

Teksti: Sanni Lampi ja Eero Kemppinen

Kuvitus: Eero Kemppinen

Frakki tai täysipitkä iltapuku ovat juhlallisin ja muodollisin länsimainen pukukoodi – eli sopivan arvokas vaatetus Pykälän vuosijuhlille! Seuraavassa artikkelissa käsitellään ensin kattavasti frakkiohjeistusta allekirjoittaneen innostuttua, kuten hyvä juristinalku, puhumaan etiketti-säännöistä ja pukeutumislarpista. Tämän jälkeen siirrytään käsittelemään täysipitkää juhlapukua, josta puolestaan kertoo laajan kokemuksen omaava vastaava vuosijuhlamarsalkka ja ulkoasianvastaava emerita Sanni Lampi.


Todettakoon heti alussa, että kumpikaan asusteista ei ole sukupuoleen sidottu, ja ne voi halutessaan korvata tummalla puvulla. Puhuttaessa myös etiketistä, on hyvä tehdä aluksi kaksi varausta:

”Etikettiä saa rikkoa, jos sen tuntee ja on valmis kestämään seuraukset”

(Matti Klinge).

”Pahin etikettivirhe on huomauttaa toista etiketti virheestä”

(Oscar Wilde, ehkä?).

Etiketti ole mikään harmonisoitu säädöskokoelma. Seuraavat etikettiohjeet ovat allekirjoittaneiden näkemyksiä eivätkä jumalaista lakia, jota jokaisen juhlijan pitää inkvisitiona valvoa.

Frakki

§1 Frakin lyhyt historia

Monelle vanhojen tansseista ja linnan juhlista tuttu pingviiniasu, frakki (sv. frack, eng. white tie), on ehkä kodifioiduin ja pisimpään muuttumattomana pysynyt länsimainen pukukoodi. Sen juuret, kuten moderneissa puvuissa yleensäkin, ovat sotilasunivormusta, joita muokattiin hovikäyttöön 1700-luvulta lähtien. Meidän tuntemamme frakki sai nykyisen muotonsa 1800- luvun puolivälissä, ja tämän jälkeen vaatekokonaisuus on kokenut vain pieniä muutoksia.


Frakin evoluution jäljet näkyvät esimerkiksi rinnan koristenapeista, jotka ovat reliikkejä ajalta, kun sotilasunivormu ei ollut etuosasta avonainen vaan se napitettiin kiinni. Frakin selässä olevat kaksi koristenappia ovat puolestaan jäänteitä ajalta, kun vastaavia nappeja käytettiin frakin liepeiden napittamiseen ylös ratsastuksen ajaksi.


Frakki ei ollut harvinainen kummajainen 1800-luvulla, vaan eliitin aktiivisesti käyttämä vaate, joka oli vakiintunut pukukoodi mm. hoviin, oopperaan ja kello 18 jälkeen alkaville tapahtumille. Päiväjuhlissa käytettiin puolestaan sakettia. 1800-lukulaisessa luokkayhteiskunnassa pukeutumisella signaloitiin omaa sosio-poliittista asemaa, ja frakki oli nimenomaan eliitin vaate. Frakista tuli myös akateeminen vaate, kun ruotsalaiset yliopistot omaksuivat frakin promootiovaatetukseksi 1800-luvun puolivälissä.[1] Samoin Suomessa Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa aloitettiin käyttää frakkia akateemisena vaatteena 1800-luvun lopulla, kun ylioppilasunivormun käyttöpakko poistettiin vuonna 1873.[2]


1900-luvun vaihteessa frakin rinnalle kehittyi smokki, joka oli sallivampi ja rennompi vaatetus iltajuhliin. Smokki keräsi hiljalleen suosiota ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen se käytännössä korvasi frakin yhteiskunnan muututtua. Aikaisemmin jokaisen itseään varteenotettavana
pitävän yläluokkaisen vaatekaapista löytyvästä frakista tuli harvinaisuus, jota käytetään vain erikoistilaisuuksissa, kuten Nobel-palkintogaalassa, akateemisissa tilaisuuksissa Ruotsissa, Suomessa
ja Iso-Britanniassa sekä linnanjuhlissa että tietenkin akateemisilla vuosijuhlilla.[3]

§2 Frakin hankkimisesta

Ensimmäinen päätös, joka frakkia havittelevan on tehtävä, on ostaakko frakkia vai ei. IV:n tekemän kilpailutuksen perusteella halvimmat frakkipaketit maksavat n. 400–1000 euroa riippuen siitä, kuinka laadukkaan frakin haluaa.[4] Tätä halvempia frakkeja voi löytää käytettyinä pukuvuokraamoista, teatterien puvustamoista ja kirpputoreilta.[5] Frakin vuokraaminen puolestaan maksaa n. 150 euroa. Frakin ostaminen siis tulee nopeasti halvemmaksi kuin vuokraaminen, mikäli juhlija haluaa osallistua useampaan vuosijuhlaan. Omassa frakissa ei tarvitse myöskään pelätä tahroja ja muita juhlimisen lopputuloksia.

Mikäli päädyt ostamaan frakin, muista kuitenkin, että vaikka kyse erittäin virallisesta vaatekokonaisuudesta, sille on käyttöä lähinnä vain vujuilla ja niiden jatkoilla (jälkimmäisessä varsinkin on vaara saada vaate likaiseksi). Joku varttuneempi tieteenharjoittaja oli jopa luonnostellut frakkia opiskelijan ”kakkoshaalareiksi”. Tässä vulgaarissa ilmaisussa on jotain perää – hienommat mittatilausfrakit kannattaa ostaa vasta myöhemmin, kun linnanjuhlakutsuja alkaa satelemaan.

§3 Osto-opas: Mieti tätä hankkiessasi frakin

Tässä pari vinkkiä jota pohtia, mikäli päätät hankkia itsellesi frakin:

  • Koita välttää tekokuituja, jos vain budjettisi sen sallii. Synteettiset materiaalit eivät ole hengittäviä, eivätkä kestä kuten luonnonkuituiset.
  • Mikäli mahdollista, vältä liimakangas -rakennetta. Puku voidaan rakentaa kolmella tavalla, käyttäen vain liimakangasta (fused), osittain liimakangasta (half-canvas suit) tai käyttämättä liimakangasta (full-canvas suit). Liimakangaspuvuissa puvun osat on nimensä mukaisesti liimattu toisiinsa kuumakäsittelyllä. Tämä on halvempi ratkaisu, mutta vuosien saatossa liima alkaa elämään ja vaatteen saumoihin voi ilmestyä kupruilua. Liimakangas-ratkaisut eivät myöskään ole niin hengittäviä ja eivät laskostu päällesi yhtä hyvin kuin rakenteellisemmat.
  • Sovita frakkia etukäteen. Olipa frakin rakenne ja kangas kuinka hyvää tahansa, tärkeintä on ehdottomasti sen istuvuus. Paras frakki on se, missä tunnet itsesi itsevarmaksi! Tarkasta ainakin, että olkasauma päättyy pisteeseen, jossa olkapääsi loppuu ja että hihat ovat oikean pituisia (eli loppuvat ranteesi niin, että frakkipaidasta jää näkyviin n. sentti kangasta). Frakki kannattaa sovitta aina kokonaisuutena. Housujen vyötärön ei tarvitse olla täsmälleen oikeankokoinen, sillä henkselit kannattelevat housuja. Tarkasta kuitenkin, että housut istuvat tarpeeksi korkealla niin ettei frakkipaita pääse pilkahtelemaan liivien alta. Lahkeita on puolestaan helppo lyhentää ja tarvittaessa pidentä.

§4 Frakkiin sonnustautuminen

Seuraavaksi pari sanaa mitä oikeastaan ”Frakki” pitää pukukoodina sisällään. Se koostuu seuraavista osista:

  • Frakki (takki)
  • Frakkihousut (tummat housut, jossa on yksi tai kaksi silkkisivunauhaa)
  • Valkoinen liivi (mikäli mahdollista, kannattaa ostaa liivi, jossa ei ole selkäosaa, sillä se hengittää paremmin).
  • Mustat kiiltonahkakengät (oxford-malliset tai vaihtoehtoisesti ooppera-avokkaat).

Sen lisäksi seuraavat asusteet kuuluvat frakkiin:

  • Kalvosinnapit (pelkistetyt, helmiäiset tai jalometalliset)
  • Paitanapit (pelkistetyt, helmiäiset tai jalometalliset)
  • Mustat sukat
  • Valkoinen rusetti (Itsesolmittava rusetti tuo asuun eleganssia)
  • Valkoiset henkselit (ainejärjestönauha(t) kannattaa kiinnittää henkseleihin hakaneuloilla)
  • Ainejärjestönauha (kulkee oikealta olkapäältä rinnan yli alas vasemmalle kuten turvavyö)
  • Akateemiset ansiomerkit (kannetaan rintataskun alapuolella)[6]
  • Valkoinen taskuliina (ei käytetä mitalien kanssa samaan aikaan)
  • Taskunauris ja ketju (vapaaehtoinen)
  • Valkoiset hanskat (vapaaehtoiset, pidetään tanssiessa mutta ei ruokaillessa)

Ulkovaatteeksi frakin kanssa sopii puolestaan silkkinen ja valkoinen kaulahuivi sekä tumma kangastakki. Frakin kanssa saa käyttää myös viittaa, jos sellaisen jostain löytää.

§5 Vältä seuraavat tyylivirheet!

  • Smokilla ei voi korvata frakkia. Vyöliivi ei myöskään kuulu frakkiin (paitsi kapellimestarin asukokonaisuuteen).
  • Frakin housujen pitää olla niin korkealla, ettei kauluspaita pääse pilkistämään liivin välistä.
  • Frakin liivi tulee säätää sille korkeudelle, ettei sitä näy takin miehustan alta.[7]
  • Liivien korkeutta pystyy säätämään sen yläpäästä.
  • Voit käyttää halutessasi useampaa ainejärjestönauhaa (maksimissaan kuitenkin kolmea). Muista kuitenkin, että Pykälän tilaisuuksissa ja sitä edustettaessa Pykälän nauhaa pidetään muiden nauhojen yläpuolella.[8] Muut nauhat voi asettaa haluamaansa järjestykseen, vaikka jotkut puristit väittävätkin, että nauhojen pitäisi olla akateemisessa- ja tiedekuntajärjestyksessä.[9]
  • Frakin kanssa ei käytetä rannekelloa.
  • Valkoista taskuliinaa ei käytetä, mikäli frakissa on mitaleja.
  • Mikäli frakkipaitasi on nähdyt useita juhlia, se kannattaa välillä tärkätä, jotta kovitetut kohdat (miehusta ja kaulus) ovat taas ryhdikkäitä. Ole silti varovainen tärkin kanssa, sillä se saattaa värjätä vaatetta – se kannattaa siis levittää paidan sisäpuolelle ja sitten silittää paita harson läpi.
EI NÄIN! Frakin housujen on oltava tarpeeksi ylhäällä, jotta kauluspaita ei pääse pilkistämään liivien alta.
EI NÄIN! Liivit on puolestaan kiristettävä tarpeeksi korkealle, etteivät ne näytä mahanpidennykseltä
VAAN NÄIN!

Iltapuku

Iltapuvun on syytä olla täyspitkä, mutta se saa kuitenkin olla omannäköinen.[10] Juhlapuvun tulisi olla pituudensa lisäksi juhlallinen niin, että se sopii iltajuhlaan.[11] Tästä ei kuitenkaan kannata ottaa paineita, sillä pituuden lisäksi muita kriteerejä ei ole.

Iltapukua voi koristaa ja täydentää asustein! Tyypillisesti vuosijuhlilla pukeudutaan tavallista juhlavammin koruin. Pitkät, hartioihin osuvat hiukset on syytä nostaa juhlavalle kampaukselle. Tämän lisäksi kannattaa varautua tanssimiseen sopivilla juhlakengillä. Iltapuvun kanssa voi kantaa kädessään myös siroa hihnatonta käsilaukkua. Mikäli sukkahousuvalinta mietityttää, on ihonväriset ja kiiltävät sukkahousut aina
varma valinta.

Halutessaan juhlija voi yhdistää asukokonaisuuteen myös hansikkaat. Hansikkaat ovat pitkät ja ulottuvat kyynärpäiden yläpuolelle. Mikäli hansikkaita haluaa käyttää, etiketin mukaan niitä pidetään alkumaljan ja tanssien ajan, muttei ruokailtaessa. Sormukset pidetään hansikkaiden
alla ja rannekorut päällä. Avonaisen puvun kanssa voi halutessaan käyttää hartiahuivia. Hartiahuivin tarkoituksena on peittää avoimet olkapäät, ja siitä luovutaan pääruoan jälkeen.


Iltapuvun kanssa päällysvaatteeksi sopii takki, saali tai viitta. Kampausta voi suojata esimerkiksi huivilla.


Jokaisen juhlijan budjettiin löytyy varmasti juhlijalle mieluinen ja sopiva iltapukuvaihtoehto. Iltapuvuista löytyykin paljon opiskelijan kukkarolle ystävällisiä vaihtoehtoja, joten kivijalkakauppojen lisäksi kannattaakin tutustua myös esimerkiksi netistä tai muualta löytyvään valikoimaan. IV:n testaamista vaatevuokraamoista uskallamme suositella esimerkiksi Robes ja Bonicia. Myös erilaisia kirppiksiä kuten UFF tai Facebookin iltapukujen (ja vanhojentanssimekkojen) kierrätysryhmiä kannattaa kokeilla.[12]

Näillä vinkeillä juhlimaan! Muista kuitenkin, että oikein pukeutuminen on vain pieni osa etikettiä. Hyvät käytöstavat ja oman pöytäseuran huomioiminen ovat paljon tärkeämmät!

  1. Ribbing, Magdalena, Ribbings etikett. Forum 2016.
  2. Tero Halonen, Promootio – Elävän yliopistoperinteen historiaa. Otava 2023.
  3. Frakkia käytettiin myös Amerikan presidenttien virkaanastujaisissa, kunnes Kennedy luopui siitä.      
  4. Esimerkiksi Frakkivarasto tarjoaa frakkipakettia hintaan 429 eur, frakki.fi hintaan 550 eur, frakkipalvelu nam hintaan 999 eur.
  5. IV:n saamien tietojen mukaan etenkin Uppsalassa on erittäin aktiivinen skene käytetyille frakeille.
  6. Jokainen Pykälän jäsen voi myös hankkia itselleen jäsenmerkin, jota kannetaan rintataskun käänteessä (Pykälä ry:n Merkkiohjesääntö (30.3.2023) 5 §). Näitä ei ole kuitenkaan ollut tapana hankkia. Jotkut KV-viikoilla käyneet ovat saattaneet hankkia itselleen rypelmän muiden ainejärjestön jäsenmerkkejä ja tapaavat kantaa näitä vasemmassa käänteessä. Tämä tosin ei ole etiketin mukaista, mutta silti ihailtavaa.
  7. Nykyään on tosin muodissa antaa noin sentin liivistä näkyä frakin alta ja moni opas neuvookin toimimaan näin.
  8. Pykälä ry:n Merkkiohjesääntö (30.3.2023) 3 §.
  9. Kts. Tiedekuntajärjestys Helsingin yliopistossa (26.8.2004) ja Matti Klinge, Ylioppilaskunnan historia 2 & 3.
  10. Iltapuvut yleensä ovat kankaaltaan ja leikkaukseltaan juhlavia ja arvokkaita.
  11. Täysipitkällä iltapuvulla tarkoitetaan mekkoa, joka peittää nilkan mutta ei koske maahan. Iltapukuun ei kuulu siis laahusta. Oikean pituuden tarkastamiseksi iltapukua kannattaa sovittaa kenkien kanssa.
  12. Ensi vuotta ja tulevia juhlia ajatellen kannattaa seurata milloin Kiertävä iltapukuoutlet -tapahtuma saapuu Helsinkiin. Sieltä saa kuuleman mukaan hyvin halvalla laadukkaita iltapukuja. Valikoima on valtava.