Opiskelijaelämä – välivaihe vai yksi elämän merkittävimmistä jaksoista?
Teksti: Jade Heikkilä, hallituksen yleisvastaava 2025
Opiskeluaikaa ajatellaan usein välivaiheena – jaksona, jonka läpi kuljemme ennen kuin varsinainen elämä alkaa. Suoritamme kursseja, teemme tenttejä ja samalla odotamme tulevaa uraa, joka siintää jossain vaiheessa horisontissa. Mutta entä jos opiskeluvuodet eivät olekaan vain valmistautumista johonkin, vaan yksi elämän tärkeimmistä vaiheista jo itsessään?
Tiedekuntamme putkimallinen opetussuunnitelma antaa teoreettiset valmiudet juristin työhön, mutta opiskelijaelämän myötä opimme asioita, joita ei löydy yhdestäkään tenttikirjasta. Ainejärjestötoiminta tarjoaa kokemuksia, joiden vaikutus ulottuu pitkälle tulevaisuuteen, usein jopa huomattavasti selkeämmin kuin yksittäisten kurssien tai arvosanojen. Neuvottelu- ja organisointitaidot, vastuun kantaminen ja oppiminen yhteistyöhön erilaisten ihmisten kanssa ovat asioita, jotka jokainen ainejärjestötoimija oppii väistämättäkin.
On helppoa ajatella, että sitsien, approjen, ekskursioiden tai opintotapahtumien järjestäminen ja kokonaisbudjetin laatiminen ovat vain opiskeluaikaan kuuluvaa puuhastelua, mutta näiden asioiden parissa aikaa vietettyään huomaa väkisinkin, että samoja kysymyksiä tulee vastaan myös työelämässä: Miten sovittaa yhteen kymmenien ihmisten aikataulut? Miten pitää kokous tehokkaana ja tiiviinä varmistaen kuitenkin samalla, että kaikkien mielipiteet tulevat kuulluksi? Tai miten reagoida, kun suunnitelmat muuttuvat äkillisesti itsestä riippumattomista syistä? Ainejärjestöjen vastuutehtävissä toimineet tietävät hyvin, miltä tuntuu, kun ongelmat on ratkaistava nyt eikä huomenna: juuri se tekeekin toiminnastamme niin arvokasta.
Monelle kehittyy ainejärjestötoiminnan myötä myös kyky löytää oma paikkansa yhteisöstä. Oli kyse sitten kanssavaliokuntalaisista ainejärjestössä tai kollegoista työpaikalla, ihmisluonne ja erilaisten yksilöiden väliset dynamiikat pysyvät samana, eivätkä opiskeluaikana kehittyneet ihmissuhdetaidot katoa minnekään. Ainejärjestötoiminta on siitä hienoa, että se ei aseta ihmisiä yhteen muottiin. Joku loistaa tapahtumien järjestämisessä, toinen löytää paikkansa edunvalvonnan parista, kolmas uppoutuu yrityssuhteisiin ja neljäs keksii kokonaan uuden tapahtuma- tai toimintakonseptin, jota kukaan ei edes osannut kaivata ennen kuin se toteutettiin. Se on mahdollisuus kokeilla erilaisia asioita ilman pelkoa epäonnistumisesta ja ennen kaikkea mahdollisuus löytää se, mikä tuntuu omalta.
Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, mitä taidot voivat meille antaa tulevaisuudessa. Yhtä olennaista – jos ei jopa olennaisempaa – on se, mitä ne meille merkitsevät juuri nyt. Ainejärjestö ja opiskelijayhteisö eivät ole vain välietappeja, vaan ympäristöjä, joissa voi kasvaa ja kokeilla uutta. Nämä vuodet eivät ole vain valmistautumista johonkin, vaan ne ovat osa oikeaa elämää: aikaa, joka on arvokasta jo sellaisenaan.
Kun mietimme opiskeluaikaamme jälkikäteen, harva meistä muistaa sen yhden tenttivastauksen, joka meni nappiin, mutta moni muistaa sen hetken, kun järjesti ensimmäisen ison tapahtumansa onnistuneesti, ne ystävät, jotka löytyivät esimerkiksi valiokuntatoiminnan kautta ja ne kokemukset, jotka muovasivat käsitystä itsestä ja tulevaisuudesta. Ehkä opiskeluaika ei olekaan pelkkä välivaihe – ehkä se on yksi elämän tärkeimmistä jaksoista.
