Teksti: Sanni Lampi
Kesän kynnyksellä juhlittiin Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalissa uusia valmistuneita ja sitä, kun yksi aikakausi päättyy ja toinen alkaa. Tällaisen ilahduttavan elämänmuutoksen edessä on ollut moni rakas pykälisti, joista yksi on kaikkien tuntema yleisnero ja todellinen jokapaikanhöylä Eero Kemppinen.
Vuodesta 2019 alkaen Eero on ollut näkyvä hahmo Pykälässä ja aina siellä, missä tapahtuu. Hän on ollut phuksien tukena ja rakentamassa ikimuistoista pykäläkokemusta uusille opiskelijoille ensin tuutorina ja myöhemmin phuksikapteenina. Sen lisäksi hänen upea laulunsa on raikunut niin Pykälässä kuin isoilla lavoillakin, kun hän on toiminut laulunjohtajana ja Spexin laulutiimissä. Hänen kädenjälkeään on voitu ihailla lukemattomien grafiikoiden muodossa mitä moninaisimmissa projekteissa. Hän on käynyt myös pyörähtämässä ulkomailla niin KV-viikkojen, vaihdon kuin ansiokkaasti Vis Mootin merkeissä. Unohtaa ei saa myöskään kunniakasta vuotta tämän aviisin päätoimittajana.
Eeron tunnistaa monesta: ajatuksistaan, läsnäolostaan ja siitä, että hän on ollut valmis laittamaan itsensä likoon yhteisön hyväksi! Monelle pykälistille Eero onkin ollut esikuva siitä, että vaikuttaa voi monella tapaa ja yksikin lämminhenkinen kohtaaminen voi olla kultaakin arvokkaampaa.
Graduunsa Eero paneutui kenttätyön kautta: hän vietti kaksi kuukautta seuraamassa rikosistuntoja käräjäoikeudessa. Kun hänen oikeusetnografinen tarkastelunsa käräjäoikeudesta oli valmistunut ja opinnot olivat paketissa, hän valmistui oikeustieteen maisteriksi keväällä 2025.
”Joskus voi tuntua siltä, että pitäisi tehdä kaikki “oikein”: harkat, meriittilista, tietty suunta, tietyt ajatukset, tietty tyyli. Siinä voi helposti unohtaa ja hukata itsensä.”
1. Onnea valmistumisesta! Miltä nyt tuntuu?
Ennen valmistumista odotin, että valmistuminen tuntuisi aikuistumiselta ja kukaan enää kysyisi, mikä musta tulee isona, koska nyt mä oon se “iso”. Mutta just äskettäin oli sellaiset isot bileet, jossa vanha SexA:n kokoonpano soitti musiikkia, jonka tahtiin olen tanssinut Pykälässä viisi vuotta sitten, ja mulla oli samoja ihmisiä ympärilläni kuin silloin viisi vuotta sitten. Ymmärsinkin, ettei tämä ehkä ollutkaan niin suuri harppaus opiskelijaelämästä “aikuisten maailmaan”, kuin olin ajatellut.
2. Miten päädyit valitsemaan oikiksen? Oliko oikea valinta?
Mä olin tosin pitkään sitä mieltä, että musta tulee arkkitehti. Arkkitehtuuri kiinnosti tosi paljon, kunnes kokeilin sitä TETissä ja huomasin, ettei se ollutkaan pelkkää unelmatalojen piirtämistä vaan ovien ja karmien suunnittelua. Siinä työssä ei ollutkaan sellaista luovuutta, mitä olin kuvitellut. Lukiossa päätinkin keksiä jotain muuta, ja koska oon aina tykännyt lukemisesta, kirjoittamisesta ja analysoinnista, oikis alkoi tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Se tuntui tarpeeksi monialaiselta ja tutkinnolla voisi löytää jotain omannäköistä tekemistä. Onneksi valinta osui oikeaan, vaikka täytyy kyllä sanoa, että ihan ekana phuksivuonna oikis ei vielä tuntunut omalta paikalta. Onneksi sen välillä, mitä oikiksessa opetetaan verrattuna siihen, miten monipuolista työelämää tällä tutkinnolla voi rakentaa, on suuri ero!
3. Mitkä ovat parhaita muistojasi opiskeluajoilta? Jäikö jotain kokematta vai ylittikö aika odotukset?
Mä oon tehnyt aika paljon ja ollut kaikessa mukana. Mut palkittiin vuonna 2023 Wappubooleilla “Jokapaikahöylä” -tittelillä, ja ehkä tässä sen verran kehtaa kehua itseään, että mä oon kyllä ollut aika jokapaikanhöylä. En osaa nimetä mitään, mikä olisi jäänyt kokematta – ehkä kerho- tai valiokuntatoimintaa lukuun ottamatta. Mutta muuten oon ollut mukana vähän kaikessa, myös Codexissa ja osakuntatoiminnassa. Ei jää kaduttamaan, et jotain olisi jäänyt tekemättä, mutta ei myöskään oikeastaan kaduta paljoa se, mitä on tullut tehtyä. Phuksikapteenin pesti on ehdottomasti yksi rakkaimmista muistoista. KV-viikot ja Spex taas tarjosivat sellaista yhdessä olemisen ja luovuuden aikaa, jota ei ihan heti löydy opiskelijaelämän ulkopuolelta. Opiskeluaikojen jälkeen ei ehkä tuu sellasia hetkiä et ollaan kaikki vaan jossain ulkomailla, opiskelijoina ja porukkana vailla suunnitelmaa pitämässä pidetään hauskaa yhdessä ennalta tuntemattomien ihmisten kesken. Ei myöskään tuu vietettyä viikkoa teatterissa näytöskuplassa. Ja sitten tietysti täytyy nostaa esiin Vis Moot, Vis Moot ja Vis Moot! Se sytytti intohimon välimiesmenettelyihin ja esiintymiseen. Ja pakko mainita tietysti myös vaihto – puoli vuotta ulkomailla, yksin, uusien ihmisten ja kurssien keskellä. Se opetti paljon itsestä.
4. Mistä olet erityisesti ylpeä, kiitollinen tai onnellinen?
Ystävistä ja yhteisöstä. Tietysti voisi olla ylpeä opintosuorituksista tai saavutuksista, mutta tärkeintä on ne ihmiset ja kokemukset, joita oon saanut. Pykälä tarjosi mulle niin paljon lämpöä ja yhteisöllisyyttä – ja toivon, että oon itsekin voinut antaa sitä eteenpäin muille.
5. Mitä neuvoja antaisit nuoremmille pykälisteille?
Joskus voi tuntua siltä, että pitäisi tehdä kaikki “oikein”: harkat, meriittilista, tietty suunta, tietyt ajatukset, tietty tyyli. Siinä voi helposti unohtaa ja hukata itsensä. Kannattaa lähteä mukaan juttuihin ihan vaan kokeilunhalusta, ei kaiken tarvitse olla hyödyllistä tai optimoitua. Mä varoittaisin liiallisesta meriittien perässä juoksemisesta. Ota omaa aikaa itselle, ympärilläsi oleville asioille ja kokeilulle. Sitä kautta voi löytyä oikeasti jotain merkityksellistä.
6. Miltä elämäsi näyttää nyt?
Mun elämä näyttää tosi erilaiselta. Opiskelijana oli aina jotain tekemistä ja viikonloppuisinkin oli aina jotain, mitä voisi tehdä. Oli se sitten sähköpostiin vastaamista, ainejärjestöhommia tai jotain muuta “häppenkiniä”. On ollut ihmeellistä viettää sellaista elämää, jossa viikonloput on oikeasti vapaita ja saan viettää ihan aidon oikean kesäloman. Elämä on rauhallisempaa ja siinä on enemmän tilaa uusille asioille.
7. Mitä seuraavaksi? Mitä toivot tulevaisuudelta?
Mulla on taas erilainen määrä uusia mahdollisuuksia edessä kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä työ asianajotoimistossa tuntuu hyvältä. Mä kyllä vähän haaveilen väikkäristä, joka voisi ehkäpä olla oikeusteoriaa etnografisella kulmalla, mutta saa nähdä. Tavoitteena olisi julkaista tänä vuonna jokin artikkeli, ettei akateeminen kirjoittaminen jää taka-alalle. Ja toivottavasti kulttuurikin kulkee rinnalla jatkossakin. ◆
