Onnea valmistumisesta, Aurora Idänpään-Heikkilä!

Toukokuussa 2022 Porthanian pyöröovista selvisi jälleen ulos yksi aktiivinen pykälisti, kun oli Aurora Idänpään-Heikkilän, tuttavallisemmin Autsin, vuoro valmistua oikeustieteen maisteriksi. Heti opinnot aloitettuaan vuonna 2017 Autsi lähti mukaan Pykälän kansainväliseen toimintaan ja valloitti kv-viikon toisensa perään ympäri pohjoismaita. Pykälä-ura jatkui luonnollisesti ulkoasiainvaliokunnan vaihto-opiskelijavastaavana, minkä jälkeen tie vei seuraavana vuonna valiokunnan puheenjohtajaksi ja hallituksen ulkoasiainvastaavaksi. Int.sek.-vuoden jälkeen Autsi jatkoi Nordiska Sekretariatetin toiminnassa kahden vuoden ajan, kunnes päätti opiskelijauransa loistokkaasti Mantan lakittamiseen vappuna 2022. Nyt onkin aika katsoa taaksepäin ja kuulla Autsin fiiliksiä opiskelijavuosista.

1. Onnea valmistumisesta! Miltä nyt tuntuu?

Kiitos! On vaikea kuvailla tämänhetkisiä tunnelmia. Osaltaan valmistuminen tuntuu luonnolliselta ja osaltaan koko asiaa ei ehkä ole vielä sisäistänyt. Viisi vuotta hurahti kuin siivillä, eikä tässä itse enää meinaa pysyä ajankulun perässä. Toki pandemiavuosilla on ollut vaikutuksensa tähän ajantajun menetykseen – usein tuntuu, että eletään yhä vuotta 2020. Toisaalta taas omasta phuksivuodesta tuntuu olevan iäisyys (onhan 2017 jo miltei muinaishistoriaa) ja olen ainakin omasta mielestäni kypsynyt opiskeluvuosien aikana eri ihmiseksi. Aikansa kaikkea, joten eiköhän tämä uusi uljas juristinelämä ala pian jo luonnistua.

2. Miten päädyit hakemaan oikikseen?

Valehtelisin, jos sanoisin aina halunneeni oikikseen. Vielä lukioaikana lääkikseen hakeminen pyöri usein mielessä ja pohdin useita eri uravaihtoehtoja. Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän pääsykokeisiin lukeminen tuntui pelottavalta ja raskaalta urakalta. Lopulta ylioppilaslakin saatuani päädyin kokeilemaan siipiäni ulkomailla, kun lähdin vadelmavenepaikolaisena Tukholman yliopiston kauppatieteelliseen tiedekuntaan. Kun rahoituksen peruskurssilla totesin vahvuuksieni olevan muualla, otin aikalisän ja selasin joululomalla kotona Helsingin yliopiston tutkintotarjontaa. Ratkaiseva sysäys tulikin tällöin vanhemmiltani, kun he touhujani seurattuaan kysyivät, olivatko oikisopinnot käyneet mielessäni. Syksyllä 2017 astelin Porthanian pyöröovista sisään ja nyt toukokuussa 2022 virtuaalisesti niistä ulos. 

3. Miltä gradunkirjoittamisprosessi tuntui? 

Jotkut ovat sitä mieltä, että graduprosessista voi nauttia. Omalla kohdallani pimeinä tammikuisina aamuina Kaisa-kirjastoon raahautuminen räntäsateessa ei tuottanut kovin montaa endorfiinintäyteistä hetkeä. Koen, että joinakin päivinä tekstin tuottamisen sujuessa projekti oli korkeintaan siedettävän tuntuinen, ja suurin motivaationi oli koko ajan aikataulussa pysyminen. Takaraivossa painoi tuleva muutto Brysseliin, ja halusin saada jonkinlaisen luonnoksen valmiiksi ennen lähtöäni. Lopulta Covid-19 laittoi näppinsä peliin ja kaatoi gradunkirjoittajan viikoksi sänkyyn, mikä pakotti luopumaan näin jälkikäteen katsottuna hieman epärealistisesta kahden kuukauden kirjoitusaikataulusta. Kaiken kaikkiaan käytin gradun työstämiseen kolme kuukautta, ja palautin tekeleen tunnelmallisesti keskiyöllä EU-korttelissa sijaitsevasta muutaman neliön “kattohuoneistostani” käsin komissioharjoitteluni aikana. 

4. Mitkä ovat parhaita muistojasi opiskeluajoilta? Entä jäikö joku asia harmittamaan, mikä jäi opiskeluaikoina kokematta?

Parhaat muistot opiskeluajoilta liittyvät pitkälti muihin asioihin kuin varsinaisesti itse opiskeluun. Lähdin heti phuksivuoden syyskuussa mukaan Pykälän kansainväliseen toimintaan ja suuntasin kansainvälisille viikoille ympäri Pohjoismaita. Huikea yhteishenki ja pohjoismaisiin kulttuureihin tutustuminen vei mukanaan, ja hain ulkoasiainvaliokuntaan jatkamaan tällä tiellä. Vaihto-opiskelijavastaavana kehitin Pykälän englanninkielistä toimintaa ja tutustutin kansainvälisiä opiskelijoita pääkaupunkimme opiskelijaelämään. Nälkä kasvaa syödessä, ja toimin vielä vuoden 2019 hallituksen ulkoasiainvastaavana päästäkseni jättämään oman jälkeni niin pohjoismaiseen kuin poikkitieteelliseenkin yhteistyöhön Pykälässä. Näin parhaat muistoni kuluneelta viideltä vuodelta liittyvät pitkälti Bergenin vuorien valloitukseen, vaihto-opiskelijoiden käsinkosketeltavaan haalari-innostukseen ja vuosijuhlien jälkeisiin siivousbileisiin aamuseitsemältä Suvilahdenkadulla. Myös muut opiskelijatapahtumat kuten Sakke, Poronkusema ja kevään 2022 kruunannut Havis Amandan patsaan lakitus ansaitsevat kunniamaininnan. Ja tietenkin kaikki Pykälän kansainväliset ja kansainvälittömät Nordic weekit, joita olemme yhdessä kv-toimikuntien kanssa järjestäneet! Keskeisintä kultaisimmissa muistoissa on ollut hyvä tekemisen meininki hauskassa porukassa, ja näiden muistojen myötä syntyneet ystävyyssuhteet kantavat toivottavasti läpi elämän. Lopulta eräs ainoista asioista, jota en päässyt viiden vuoden aikana kokemaan, oli koronan takia peruuntunut opiskelijavaihto Lyonissa.   

5. Mitä neuvoja antaisit nuoremmille pykälisteille?

Vaikka olenkin jo opiskeluni opiskellut, en koe olevani vielä liian vakavasti otettava aikuinen tai minkään alan asiantuntija. Seuraavat neuvot ovat täysin ohjeellisia ja perustuvat subjektiiviseen kokemukseeni. Ensimmäinen neuvoni on, että kannattaa satsata ihmissuhteisiin. Varsinkin opiskeluajan alkupuolella useimmat ovat innokkaita tutustumaan uusiin ihmisiin, ja kannattaa rohkeasti jutella vierustoverille PI -salissa. Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä vaikkapa jonkin kerhon, Spexin tai osakunnan toimintaan mukaan uusien tuttavuuksien löytämiseksi. Toiseksi neuvon, että itsensä likoon laittamalla ja vapaaehtoistyöhön osallistumalla oppii vähintäänkin yhtä paljon kuin luentosalissa. Omat vapaaehtoistyövuoteni opettivat muun muassa organisointi- ja priorisointikykyä ja ne vahvistivat itseluottamustani. Kolmanneksi toivoisin, että jokainen pykälisti osaisi myös nauttia opiskeluajastaan ottamatta itseään liian vakavasti. Jälkikäteen katsottuna opiskeluaika on kokonaisvaltaista oppimista ja toisaalta myös erehtymistä varten, eikä sen oman polun tarvitse olla maisterivaiheessakaan vielä selvillä. Älä turhaan vertaa itseäsi muihin, sillä suurimmalla osalla on suunnitelmat kaikkea muuta kuin selvillä! Viimeiseksi vahvistan vielä wanhan wiisauden siitä, että tentit tosiaan voi uusia (esimerkiksi neljästi), mutta bileitä ei. Pro-tip: tenttiä kannattaa tosin aina mennä kokeilemaan koska you never know. 

6. Miltä tulevaisuudensuunnitelmasi näyttää? Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?

Jos jotakin olen opiskeluaikanani oppinut niin sen, ettei tulevaisuutta voi ennustaa. Olen myös oppinut, että suunnitelmat usein muuttuvat matkan varrella ja vielä kaiken kukkuraksi ihan omalla painollaan. Siksi pyrin olemaan määrittelemättä tulevaa liiaksi ja haluankin olla avoinna kaikenlaisille mahdollisuuksille, joita usein sattuu polulle silloin kun niitä vähiten odottaa. Toivoisin kuitenkin 10 vuoden päästä voivani todeta kehittyneeni asiantuntijana minulle merkityksellisten aiheiden parissa, esimerkiksi vastuullisuuden tai yhdenvertaisuuskysymysten saralla. Toivon, että olen kiinnostavalla urapolulla joko täällä pohjolassa tai ulkomailla, kuitenkin kansainvälisessä ympäristössä erilaisista taustoista tulevien kollegoiden keskellä. Mukava bonus olisi toki myös se, että ehtisin silloin tällöin mailapelikentälle tai metsäretkelle entisten opiskelukavereiden kanssa!