Elämäni merkittävin käden nosto

Teemu Hakala

Hallituksen puheenjohtaja

Sisältövaroitus: ”oikis on ihmisen parasta aikaa”

Uusi lukuvuosi on parin vuoden tauon jälkeen saatu viimein normaaleissa merkeissä käyntiin. Toivottavasti Porthanian kiinteistöhuolto oli hereillä ja muisti öljytä pyöröovien kulutusosat, sillä ne ovat jälleen saaneet kyytiä. Samaan aikaan Pykälässä päästiin viettämään orientaatioviikko ilman, että kerhotiloissa oleskelua tarvitsi kenenkään osalta aikatauluttaa tilarajoitusten takia. Kyllä kelpaa. Syksyn alkaessa alkoi myös oma viimeinen pätkäni missään Pykälä-virassa. Olen jo pitkään suunnitellut vuoden lopussa koittavaa Pykälä-exitiä (”Pyxitiä”), jonka jälkeen olen ajatellut lähinnä osallistuvani vain omiin lempitapahtumiini, esimerkiksi vuosijuhlille (jos satun kutsun saamaan) sekä vappukarkeloihin. Pitäisi nimittäin ehkä saada jälleen hieman opintopisteitäkin kasaan, ettei tarvitsisi työhaastatteluissa selitellä miksi noppia on kertynyt vain noin 0,5 kertoimella opiskeluvuosiin nähden. No, tällaisen intron jälkeen jokainen saattaa arvata, että tässähän on käsillä jälleen uusi ”oikis on ihmisen parasta aikaa” -kirjoitelma. Silläkin riskillä, että useimmat vanhat kääntävät tässä vaiheessa sivua, jatkan valitsemallani tiellä. Erityisestihän tämä kirjoitus on tietysti omistettu tänä syksynä opiskelunsa aloittaneille Phukseille. Teille, jotka olette aivan konkreettisesti Pykälän tulevaisuus.

Tätä kirjoittaessani phuksitoimikunnat on juuri kasattu ja ensimmäiset ovat jo aloittaneetkin kaasu pohjassa toimintansa. Seuraavana vuorossa onkin valiokuntavaalit, joissa todella saattaa päätyä tekemään koko loppu opiskeluaikaan vaikuttavia päätöksiä. Edellisen toteamuksen suhteen puhun nyt täysin omasta kokemuksestani. On nimittäin täyttä sattumaa, että olen ”Pykälä-urallani” siinä missä olen. Omana phuksisyksynäni vuonna 2019 valiokuntavaalien koittaessa kuvittelin, että menen lähinnä seuraamaan niitä. Olin ajatellut, että valiokuntatoiminta veisi liikaa aikaa opiskelulta ja muulta tekemiseltäni, jonka seurauksena en kuvitellut lähteväni siihen mukaan. Silloisella puheenjohtajalla, Joel Ilveskerolla, oli kuitenkin hieman hankaluuksia täyttää kaikkia valiokuntavirkoja. Kun kolmannen kerran juuri uutena perustettuun hyvinvointivastaavan virkaan tiedusteltiin (lue: painostettiin) vapaaehtoisia, nousi omaksikin yllätyksekseni minun käteni. Valiokuntavuoteni oli täynnä älyttömän hauskoja kokemuksia ja uusia tuttavuuksia. Sen seurauksena syksyn 2020 koittaessa uskalsinkin asettua ehdolle ensimmäisiin hallitusvaaleihini. Ensimmäisen hallitusvuoden jälkeen uskalsin vielä toistaa saman ja tässä sitä ollaan.

Nyt kun oma urani on jo loppusuoralla, en uskalla edes kuvitella mistä olisin jäänyt paitsi ilman tuota kohtalokasta käden nostoa syksyllä 2019. Ottakaa opiskeluvuosistanne siis kaikki irti mitä pystytte, älkääkä jääkö toiminnasta pois kevyin perustein. Saatatte nimittäin olla parin vuoden päästä kirjoittelemassa uusinta kannustusartikkelia Inter Vivokseen.