Teksti: Sanni Lampi
Jokainen pykälistisukupolvi tuo mukanaan omat tarinansa. Heti ensimmäisestä vuodesta alkaen oli selvää, että Antista tulisi näkyvä osa yhteisöä. Matrikkelitoimikunnan puheenjohtajuus vuonna 2019 vaihtui YVK:n tuotevastaavan pestiin, siitä OVK:n varapuheenjohtajaksi ja myöhemmin Pykälän opintovastaavaksi vuonna 2022. Tämän jälkeen hän jatkoi ylioppilaskuntamme HYYn hallituksen varapuheenjohtajaksi 2023 ja istui lopulta vuonna 2024 puheenjohtajana. Hän on kulkenut läpi ainejärjestön ja ylioppilaskunnan tehtävien osaavalla otteella, mutta yhtä lailla lämpimästi ja muita huomioiden.
Antin mukana on tullut myös legendaarisia tarinoita ja perinteitä Pykälään, jotka ovat jo vakiinnuttaneen paikkansa esimerkiksi Pykälän sitsikulttuurissa. Kaikki varmasti muistavat sen, kun vuonna 2022 sitseillä laulettiin Antin johdolla Another Brick in the Wall ja ehkä vielä paremmin hetken, kun ”we don’t need no education” raikui näyttävän koreografian tahtiin. Näissä hetkissä näkyy hänen vahvuutensa: hän on ollut ihminen, joka kantoi vastuunsa ja roolinsa ammattimaisen osaavasti, mutta uskalsi samalla muistuttaa, että Pykälässä on lupa myös elää, hengittää ja nauraa.
”Kun aloitin oikiksen, olin vielä kovin sulkeutunut nuori mies. Koen, että elämäni horisontti on nykyisin paljon laajempi ja värikkäämpi.”
Opintojensa päätökseksi Antti kirjoitti gradun, jossa hän tarkasteli, miten yhteiskunnan aineellisesta vuorovaikutuksesta kohoaa oikeudellisiksi ymmärrettyjä välitysmuotoja. Hän oli kiinnostunut siitä, miten oikeusmuodon ja ihmisen välinen riippuvuus vaikuttaa kääntyvän nurinkurin siten, että aineellinen ja sosiaalinen vuorovaikutuksemme näyttäytyy oikeudesta riippuvaisena. Syksyllä 2025 hän valmistui oikeustieteen maisteriksi. Kun hän nyt kääntää katseensa kohti uusia haasteita, olemme onnellisia Pykälän ollessa osa hänen elämänsä polkua ja tarinansa alkua. Vaikka opinnot ovat päättyneet, ehkä Antti vielä jonain päivänä tavataan Porthaniassa opastamassa uutta pykälistisukupolvea oikeustieteen saloista.
1. Onnea valmistumisesta! Miltä nyt tuntuu?
Kiitos! Opiskelijaelämä on viime vuosien aikana monopolisoinut elämäni eri osa-alueita. Sekä harrastukseni että työelämäni on pyörinyt opiskelijaedunvalvonnan ympärillä jo pidemmän aikaa. Olen myös siinä mielessä yliopistoihminen, että opiskelu ja tutkiminen on minusta kovin mieluisaa. Mitä yritän sanoa on, että valmistumisen merkitsevä muutos elämääni ei rajoitu vain yliopiston sähköpostitunnusten vanhentumiseen. Tämä tuntuu haikealta, mutta en olisi halunnut jäädä ikiopiskelijaksikaan.
2. Miten päädyit valitsemaan oikiksen? Oliko oikea valinta?
Lapsena tein isoveljieni kanssa kotivideoita. Yhdessä tällaisessa elokuvassa 4-vuotias Antti näyttelee tuomaria, joka passittaa isoveljen näyttelemän hahmon vankilaan. Ilmeisesti ajatus juristin ammatista oli läsnä jo lapsena, vaikka perheessäni ei ollut korkeakoulutettuja, puhumattakaan juristeista. Muutamia vuosia myöhemmin yläasteella ja lukiossa menestyin hyvin yhteiskuntaopissa ja urahaaveeni heilahtelivat kauppiksen ja oikiksen välillä. Abina minulle oli kuitenkin jo selvää, että hakeutuisin oikikseen. Koin ja koen edelleen oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset tärkeiksi.
En ole ikinä katunut, että lähdin opiskelemaan oikeustiedettä. Ammatillisesti tämä tutkinto avaa useita kiinnostavia ovia. Vielä tätäkin tärkeämpää on se, että oikeustiede on tieteenalana erittäin kiinnostava.
3. Mitkä ovat parhaita muistojasi opiskeluajoilta? Jäikö jotain kokematta tai näkemättä vai ylittikö opiskeluajat odotuksesi?
Tähänhän voisi nostaa melkein mitä tahansa, mutta osallistuminen vuoden 2023 yliopistovaltaukseen tuskin tulee koskaan unohtumaan. Vietin päärakennuksella yli 10 yötä. Pykälän kontekstissa sekä YVK:n mökkireissut että Pesukarhuhallituksen kesäseminaarit ovat olleet aivan erityislaatuisen miellyttäviä kokemuksia. Opiskeluajat ylittivät ehdottomasti odotukseni, mutta toisessa elämässä olisin varmaankin lähtenyt mukaan spexiin. Nyt minulla oli koko opintojen ajan niin paljon kaikkea tekemistä, että en olisi näissä puitteissa ehtinyt spexata.
4. Mistä olet ylpeä/kiitollinen/onnellinen?
Olen kiitollinen kaudestani Pykälän hallituksessa vuonna 2022. Pesuharkuhallituksessa oli uskomatotman hyvä työskentelykulttuuri, jota alleviivasi keskinäinen arvostus, myötätunto ja ahkeruus. Koko vuosi oli mahdottoman hauska ja pidämme edelleen aktiivisesti yhteyttä. Olen siis erittäin kiitollinen ja onnellinen, että sain tutustua pesukarhuhallituksen kollegoihin Teemuun, Riikkaan, Oliveriin, Sariin, Miljaan, Willieen ja Henriin. Ja olenhan minä tietysti ylpeä siitä, että olin ylioppilaskuntamme HYYn hallituksen puheenjohtaja. Tuohonkaan positioon en olisi päätynyt ilman Pykälää.
5. Mitä neuvoja antaisit nuoremmille pykälisteille?
Avoimuus on hyvä periaate. Sain opiskeluajoilta valtavasti enemmän irti olemalla avoin uusille kokemuksille, uusille tieteellisille lähestymistavoille ja eettisille näkökulmille. Kun aloitin oikiksen, olin vielä kovin sulkeutunut nuori mies. Koen, että elämäni horisontti on nykyisin paljon laajempi ja värikkäämpi. Tätä periaatetta voisi konkretisoida esimerkiksi siten, että kokeilee järjestötoiminnan saralla hiukan muutakin kuin Pykälän toimintaa.
6. Miltä elämäsi näyttää nyt?
Työnhaku käy kuumana, mutta tämän tekstin kirjoitushetkellä sukseni eivät ole vielä asettuneet työuralle. Valmistumispyynnön jälkeen arkeni on kulunut työnhaun ohessa lukemisen ja ystävien näkemisen parissa. Vietän tietysti paljon aikaa tyttöystäväni kanssa, kenet tapasin vuonna 2019, kun olimme kumpikin Pykälän Tampere-valmennuskurssilla.
7. Mitä seuraavaksi? Mitä toivot tulevaisuudelta?
Haluaisin jatkaa maisterintutkielmani tutkimustematiikan kehittelyä väitöskirjan parissa ja aionkin hakea jatko-opiskelijaksi seuraavassa tohtorihaussa. Korkein urahaaveeni olisi olla yleisen oikeustieteen professori Helsingin yliopistossa. Tämä ei käy ihan yksioikoisesti, mutta aion tehdä parhaani! ◆