Close Menu
    Facebook X (Twitter) Instagram
    Instagram LinkedIn
    Inter VivosInter Vivos
    • Etusivu
    • Lehtiarkisto
    • Inter Vivos
    • Tilaus, osoitteenmuutokset ja peruutukset
    • Yhteystiedot
    Instagram LinkedIn
    Inter VivosInter Vivos
    • Etusivu
    • Lehtiarkisto
    • Inter Vivos
    • Tilaus, osoitteenmuutokset ja peruutukset
    • Yhteystiedot
    Home»In via vitae»Raportti Tinder-kentältä – oikkareiden game ja the lack thereof
    In via vitae

    Raportti Tinder-kentältä – oikkareiden game ja the lack thereof

    2.2.2026

    Teksti: Helka Pihlajaniemi ja Teemu Kekäläinen

    Kymmenen vuotta sitten Inter Vivosissa julkaistiin juttu otsikolla Tinder-CV kuntoon (Inter Vivos 4/2015 s. 31), jossa tarjottiin oikkareille vinkkejä deittiprofiilien ehostamiseksi. Juttu on aikansa tuotos ja kuvastaa vuoden 2015 deittisovelluksia ja deittailukulttuuria, muttei enää tänä päivänä tunnu aivan ajankohtaiselta. Se on kohdistettu oikeastaan vain heteromiehille, jotka etsivät Tinderistä sitä juuri oikeaa oikkarityttöä, joten sen antamat vinkit kaipaavat kuumeisesti kohdeyleisönsä laajentamista. Inter Vivosin toimittajat ottivatkin tehtäväkseen selvittää, mikä on nykyään sen täydellisen profiilin kaava riippumatta seuranhakijan sukupuolesta tai seksuaalisuudesta, ja miten deittiprofiiliskene on muuttunut kymmenessä vuodessa. Rantauduimme siis Syyskauden avajaisiin aseinamme nauhuri ja unelma.

    Pakollinen paha?

    Heti ensimmäisenä huomasimme, että Tinder oli väistynyt nuorison uuden villityksen, Hingen, tieltä deittisovellusmarkkinoilla. Tinderiin suhtauduttiin nykyään paikoin jopa todella kielteisesti. Eräs haastateltava tokaisikin, että ”Tinder tuntuu samalta kuin lihatiskin katselu… niinku negatiivisesti!” Yleisesti kaikkia deittisovelluksia kohtaan kuului myös soraääniä monesta suunnasta, ja moni kertoikin ei-toivotuista kokemuksista. Sovelluksia silti käytettiin paljon, vaikka iso osa myönsikin profiilinsa olemassaolon hieman häpeissään.

     

    Irtiotto heteronormatiivisuudesta

    Toimittajat saivat myös katsauksen heille kullekin eri syistä vieraammaksi jääneeseen maailmaan, kun he saivat selata läpi yhden Grindr-profiilin. Alun haasteista huolimatta (Pihlajaniemi ei tuntenut Grindrin saloja eikä löytänyt haastateltavan profiilia) haastattelu oli illan onnistunein – tai ainoa, joka ei epäonnistunut – läpäistessään painokelpoisuuden seulan.

    Haastateltava oli ensimmäinen, joka kertoi suoraan etsivänsä vain lihallista nautintoa. Hänen profiilistaan löytyivätkin vain nimi, ikä ja kaksi kuvaa. Tämä sai aluksi toimittaja Kekäläisen suorastaan hurmoksen partaalle, ja hän julistikin: “Tää oli kaikki mitä mä tarviin tietää. Mä en tarvii tietää yhtään mitään muuta mä en tarvii nähä mitään LAIVAKUVIA, en tarvii nähä mitään LASKETTELUKUVIA, mä tarviin nähä naamakuvan, mä tarviin nähä noi bulit lihakset.”

    Haastattelun jatkuessa ääni kellossa kuitenkin yllättäen muuttui. Kekäläinen ilmoitti pian, että vaikka hän etsisi vain lihallista nautintoa, hän haluaisi silti nähdä jonkinlaista lisätietoa ihmisestä: “Mä en ota sitä! Se on mun standardi, mä en pane semmosta kellä ei oo mitään –” Haastateltavaa eivät toimittajan sivellisyysstandardit tai kritiikki kuitenkaan kiinnostaneet: “Ehk se on sen takii ku sä et pane kauheen paljoa.”

    Vaikka sivallus oli paha, toimittajan jauhottaminen haastattelutilanteessa oli vasta alkamassa:

    “Sä oot epävarma yksilö tämmöses tilanteessa, missä sulle ei anneta niin paljon tietoa, missä joku ei päästä sua sen yksityiseen elämään, missä joku ei päästä sua sen simpukankuoren sisään. Se on niinku tän pihvi, et mä en tuu päästä sua mun simpukan sisään, niin ainoo mitä sä saat, on se vitun kova ja kalkkinen kuori.”

    [viestien esittelyä] 

    “Aina ku mä kirjaudun Grindriin… just now, just now, just now… se on pelkkää voittoo, pelkkää voittoo, mä en saa muutaku voittoo… näin se on…”

    [hiljaisuus]

    Teemu: “Ei lisättävää.”

    Helka: “Ei lisättävää!”

    Tämä tieteenharjoittaja tarjoili vielä haastattelun lopuksi viisauden siemenen: ”Suhteissa valta on aina sillä, joka antaa itsestään vähemmän.”

    Sovelluspohjaisen seuranhaun 101

    Deittisovellusskene vaikutti ainakin oikkareiden keskuudessa saaneen niin sanotun glow upin. Siinä missä vuonna 2015 tilanne vaikutti lähes toivottomalta, nykypäivänä taso on selkeästi parantunut, emmekä kohdanneet illan aikana yhtäkään todella kehnoa profiilia. Toisaalta jo profiilin katseltavaksi antaminen saattaa kieliä jonkinlaisesta ylpeydestä sitä kohtaan, mikä vääristänee tuloksia hieman.

    Yhteiseksi konsensukseksi haastatteluista nousi, että kuvia kannattaa lähtökohtaisesti olla enemmän kuin vähemmän, noin 5–7 riippuen sovelluksesta. Profiilia ei kuitenkaan kannata täyttää millä tahansa teinipeileillä, vaan sellaiset kuvat, jotka eivät tarjoa katselijalle mitään kannattaa suosiolla jättää vain oman puhelimen galleriaan.

    Kuvat kannattaa valikoida tarkkaan, sillä monihan arvioi ihmisiä pelkästään kuvien perusteella. Harmonisen kuvakokonaisuuden omaavia profiileja kehuttiin paljon, ja kuvat kannattaakin valita osittain sen perusteella, miten ne profiilia selatessa sointuvat yhteen, ja miten ne luovat mahdollisimman silmiä hivelevän kokonaisuuden.

    Haastatteluissa katsottiin, että pari hauskaa kuvaa sai aikaan hassuttelevan ja rennon mielikuvan, mutta näiden lisäksi on miltei pakollista laittaa profiiliin myös ainakin yksi hyvä ja normaali naamakuva, josta näkee, miltä ihminen näyttää. Hassuttelukuvat kannattaisi muutenkin jättää vasta viimeisiksi, ja ensimmäiseksi sijoittaa jokin laajemman skaalan kuva, joka kertoo jotain persoonasta tai kiinnostuksen kohteista. Kansikuvanhan tulisi aina olla sellainen, joka saa katsojan haluamaan lisää.

    Hymykuvia arvostettiin paljon, eli ei kannata yhtään pelätä niiden vilpittömien naurukuvien laittamista. Yksi eläinkuva katsottiin myös isoksi plussaksi, mutta niiden puuttuminen ei suoranaisesti ole miinuskaan. Lemmikittömien seuranhakijoiden ei siis kannata vielä heittää pyyhettä kehään, sillä myös ilman eläimiä voi saada hyviä tuloksia!

    Erityisesti niistä profiiliteksteistä pidettiin, joissa oli jonkinlainen syötti, ns. porkkana, johon selailija voi tarttua matchin tultua. Pelkkä porkkana ei kuitenkaan riitä, vaan profiilitekstin tulisi myös antaa jonkinlaista pientä infoa itse ihmisestä. Elämäntarinan tulisi kuitenkin jättää vasta viesteihin tai treffeille, sillä sovelluksia selaillessa monet eivät jaksa lukea pitempiä tekstejä.

    Illan aikana ehdottomasti äänekkäintä noottia tuli erään profiilin kiinnostuksen kohteista löytyneestä ”sijoittamisesta”, joka ei aivan avautunut vitsiksi. Vitsikkäät heitot kannatti kansan mukaan sijoittaa mieluummin profiilitekstiin, ellei se sitten ollut jokin todella selvä vitsikäs kiinnostuksenkohde (esim. jäätelö). Bioon joillekin epähuomiossa päässeet yhdys_sana_kirjoitus_virheet todettiin epävakuuttaviksi, samoin suhdetavoite ”en tiedä vielä”.

    Kelpaako oikkari?

    Hyvin harvaan profiiliin oli merkattu oikisopiskelun, ja eräs jopa kysyi: “Mitä sun pitää kompensoida sillä et merkkaat sen profiiliin?” Opiskelupaikan merkkaaminen siis koettiin yleisesti joko neutraalina tai red flaginä. Eräs haastateltava jopa suorastaan ylisti sitä, ettei Pihlajaniemen hänelle esittelemästä profiilista saanut oikiskuvaa, vaikka oikkaristatus oli tuotu profiilitekstissä vitsikkäästi esiin. Toisaalta kyseistä haastateltavaa piti myös kahdesti kieltää nuolemasta mikrofonia.

    Skenettämisen aikakaudella jotkut saattavat vaistomaisesti miettiä, vaikuttavatko oman profiilin kuvat, faktanakit tai mainitut kiinnostuksenkohteet jotenkin tekotaiteellisilta tai liian performatiivisilta. Tämä performatiivisuuden ylianalysoiminen tuli esille myös muutamissa haastatteluissa, mutta se lienee vain kiristävän kahleita niin deittisovellusten sisällä kuin ulkonakin. 

    Liika performatiivisuuden vahtaaminen estää jokaista pientä ihmistä oikeasti elämästä omaa elämäänsä ja aitouden siementä itämästä. Ihmisen kannattaisi vain elää ja tehdä, sillä loppujen lopuksi ei voi olla liian performatiivinen tai tekotaiteellinen kun asioita tekee ja niistä tykkää omaksi ilokseen.

    Että yolo ja carpe diem ja muuta sen semmoista unc juttua.

    Epilogi

    Toimittaja Pihlajaniemi asettelee digitaalisen stereotallentimensa takaisin kantopussukkaan. Toimittaja Kekäläinen poistuu paikalta tinderinpunainen valo puhelimestaan välähtäen. Reportaasi lähenee loppuaan.

    Toivottavasti viihdyitte ja koette voivanne kuratoida itsellenne kaikkien aikojen seuranhakuprofiilin näiden vinkkien avulla. Muistakaa, että voidakseen parantaa omaa profiilia, pitää hyväksyä se, että parantamisen varaa edes on. Toivotamme toimituksesta vielä tsemppiä ja onnea etsintään, sekä paljon pusuja ja haleja niitä kaipaaville.

    Samasta aiheesta

    In via vitae

    Kolumni: Kuuluuko sananvapaus vain ulospäinsuuntautuneille?

    15.8.2025
    In via vitae

    kesäruno x2

    15.8.2025
    In via vitae

    Lakivauvan leffareflektio

    15.8.2025
    Kuukauden luetuimmat

    Uudet ideat kunniaan!

    2.2.2026

    Onnea valmistumisesta, Eero Kemppinen!

    15.8.2025

    Toimiako vaiko eikö – kun tenttitilanne muuttuu epävarmaksi

    2.2.2026

    Oikeustieteellinen tiedekunta – Helsingin yliopiston tutkintotehdas

    2.2.2026

    Kontula 101

    20.12.2025
    Inter Vivos somessa
    • Instagram
    • LinkedIn
    Mukaan tekemään Inter Vivosia?

    Kaikki pykälistit – ja miksei muutkin – ovat tervetulleita tekemään Inter Vivosia! Mukaan pääsee helpoiten saapumalla toimituskokoukseen, joista tiedotetaan Pykälä-infossa. Tämän lisäksi päätoimitukseen voi aina olla yhteydessä juttuideoiden ja parannusehdotusten kanssa tai ihan muuten vain.

    Päätoimituksen yhteystiedot

    Päätoimittaja
    Viivi Karjalainen

    +358 44 3838225

    Toimitussihteeri
    Helka Hostikka

    Art Director (AD)
    Helka Pihlajaniemi

    © 2026 Inter Vivos. Pykälä ry.

    Type above and press Enter to search. Press Esc to cancel.