Lotta Lavonen, teksti | Elmo Väätäjä, kuva ja tekstin editointi | Sanni Lampi, tekstin editointi
Vuodenvaihteessa Juristiliitossa vaihtui valta. Puheenjohtajan paikan jätti hiljalleen eläkepäivien viettoon siirtyvä Tuula Linna, jota Inter Vivos haastatteli viime vuonna. Koska yksi tuttu kasvo vaihtui toiseen, on vain luonnollista, että IV lähetti toimittajan tutustumaan tarkemmin juristikunnan uuteen keulakasvoon, rikosoikeuden professoriimme Sakari Melanderiin.
Tapaan Melanderin ensimmäistä kertaa lukuun ottamatta rikosoikeuden perusopetuksen luentoja. Myönnettäköön, että en muista esittäneeni luennoilla yhtään kysymystä, joten oli kiinnostavaa vihdoin päästä keskustelemaan Melanderin kanssa. Keskustelumme ajautuu aluksi opintojeni vaiheesta ja gradun kirjoittamisesta oikeudenalojen moninaisuuteen. Vaikka omaa tutkielma-aihettani Melander kommentoi sanomalla, ettei tiedä siitä mitään, olemme yhtä mieltä siitä, että oikeustieteessä on paljon, mistä innostua. Oikeustieteelle ja -tieteilijöille tuntuu olevan ominaista ajautua tietyn oikeudenalan pariin kääntäen samalla niin sanotusti selkänsä muulle. Meitä juristeja ja juristinalkuja kuitenkin yhdistää se, että lähtökohtaisesti kaikki rakastamme puhua siitä oikeudenalasta, josta olemme intohimoisesti kiinnostuneita. Meistä harva kuitenkaan haastattelee säännöllisesti henkilöitä – puhumattakaan oman alansa suurimpia nimiä –, joiden mielenkiinnon kohteet oikeustieteessä poikkeavat omistamme. Kun minulla on nyt tähän mahdollisuus, tartun siihen kiitollisena ja innoissani.
Vastavalitun puheenjohtajan ajatukset virastaan
Haastattelun alun polttava puheenaihe oli itseoikeutetusti Juristiliiton puheenjohtajuus – tehtävä, johon harva nimitetään, mutta johon Melanderia hänen omien sanojensa mukaan pyydettiin ehdolle. Melander on mielissään siitä, että Juristiliitto haluaa kytkeytyä yliopistosektoriin, ja näkee sen etuna varsinkin oikeustieteellisen koulutuksen kannalta. Yliopistohenkilöstöä onkin perinteisesti pidetty riippumattomimpina kuin muita edustajia. Melander päätti asettua ehdolle, koska hän koki tehtävän merkitykselliseksi mahdollisuudeksi tehdä töitä juristikuntamme tulevaisuuden eteen.
Tehtävässään Melander haluaa korostaa kaikkein kirkkaimpana oikeusvaltion kehittämistä edelleen, koska esimerkit maailmalla Yhdysvalloista lähtien osoittavat, ettei oikeusvaltion aseman tule koskaan antaa näivettyä. Maailmamme tilanteen vuoksi perusoikeudet ovat nyt keskiössä, ja niitä on voitava kunnioittaa läpi erilaisten muutospaineiden. Melanderista huokuu se, että hän ottaa tehtävän sen vaatimalla omistautuneisuudella. Tuula Linnan – Juristiliiton edeltävän puheenjohtajan – suurien saappaiden täyttäminen on ymmärrettävästi vienyt Melanderilta aikaa, mutta tuo se hänen eteensä mielenkiintoisia haasteitakin. Professorin mielestä antoisaa on ollut voida viedä sellaisia asioita eteenpäin, jotka ovat tulleet aikaisemminkin vastaan – nyt samoja vanhoja ongelmia pääsee tarkastelemaan uudesta näkökulmasta.
Melander nostaa esiin myös kehityskohteita, jotka meidän tulisi yhdessä juristeina taklata. Parantamisen varaa olisi ainakin juristikunnan kollegiaalisuuden kehittämisessä. Meillä on yhteinen ammattikunta, mutta tehtävät eroavat niin laajasti, että keskinäistä vuoropuhelua ja yhteenkuuluvuuden tunnetta pitäisi saada parannettua etenkin käytännön toimijoiden ja koulutusyksiköiden välillä. Uskon, että tällainen kehitys miellyttäisi varmasti myös meitä opiskelijoita. Melander linjaa, että Juristiliitto voisi toimia kantavana voimana ja fasilitaattorina tällaiselle keskustelulle.
Melander myöntää, että vaikka hänen opetusvaradekaaniajoistaan voisi tehdä oman tulkintansa, hän haluaa keskittyä juuri koulutuksen parantamiseen turvatakseen opiskelijoiden ja juristikunnan tulevaisuuden. Melander nostaa pöydälle teeman, joka näkyy jokaisen oikkarin arjessa: rajalliset resurssit. Melanderin mukaan rajallisten resurssien puitteissa pitäisi kannustaa opiskelijoita kriittisempään ja syväluotaavampaan pohdintaan, esimerkiksi punnitsemaan laajalti lain taustalla olevia kysymyksiä. Koulutuksen tutkimuksellisuus on keskeistä, mutta kriittistä juridista keskustelua läpi oikeudenalojen voisi olla opiskelijoidenkin keskuudessa enemmän. Juristi-identiteetin muodostuminen tulisi mahdollistaa jo yliopiston penkillä.
Sakari Melander opiskelijana
Opiskelusta puhuessa eteni keskustelu Melanderin omaan opiskeluaikaan. Melanderin luennoidessa rikosoikeudesta skarpissa puvussa hiukset hulmuten ovat varmasti monet opiskelijat miettineet, millainen Sakari Melander oli opiskelijana. Melander käytti ohjelman mukaiset viisi vuotta opintoihinsa, mutta kerkesi siinä ohessa kerryttää itselleen kunnioitettavan Pykälä-CV:n: hän oli mukana Pykälän toiminnassa muun muassa ulkoasiainvaliokunnan isäntänä ja opintovaliokunnassa tiedottajana. Parin ensimmäisen opintovuoden jälkeen hän kiinnostui entistä enemmän itse opinnoista ja tiedekunnan elämästä ehtien tekemään myös töitä opintojen ohella, mikä lienee edelleenkin varsin yleinen polku. Melander, kuten moni muunkin valmistunut spexari, muistelee lämmöllä osallistumistaan Spex-produktioon, jossa hän viihdytti yleisöä kosketinsoittimen takaa. Merkityksellistä hänelle opiskeluajoissa oli tutustua monenlaisiin ihmisiin ja kypsytellä omia kiinnostuksen kohteita.
Luonnollisesti rikosoikeuden professorilta on kysyttävä, miksi juuri rikosoikeudesta muodostui hänen leipälajinsa. Melanderin mukaan professori Pekka Koskinen sai hänet aluksi kiinnostumaan rikosoikeudesta hyvänä luennoitsijana. Aktiivisia ja kiinnostuneita professoreja tarvitaan osana yliopistoympäristöä: heillä voi olla merkittävä asema edellä mainitussa juristikuntamme kehittämisessä ja kiinnostuksen herättämisessä kriittisempään ja syväluotaavampaan oikeudelliseen ajatteluun. Melanderin mukaan olisi tärkeä kyetä rakentamaan luennot niin, että keskustelu olisi moniulotteista ja vuoropuhelunomaista, eikä niin, että ainoastaan muutenkin kirjoista ilmenevä pakollinen tieto välittyisi. Vaikka etenkin perustutkintovaiheessa keskeiset ja yksinkertaiset asiat ovat keskiössä, olisi tärkeää, että juuri opinnot ovat innostavia ja tutkivat uusia mahdollisia kysymyksenasetteluja.
Palataan vielä hetkeksi kuitenkin Melanderiin ja rikosoikeuteen. Opiskelijana hän kirjoitti Koskiselle harjoitusseminaarinsa ja kiinnostui sen aikana entistä enemmän aiheesta ja koko tutkimusprosessista. Yksilön oikeuksiin keskittyvä teema avasi syvempiä ulottuvuuksia oikeustieteeseen, ja seminaarin jälkeen hän hakeutui rikosoikeuden projektiin. Loppu lienee historiaa.
Siirrän keskustelun nykyisiin rikosoikeuden luentoihin ja opiskelijoiden kiinnostukseen rikosoikeutta kohtaan. Melanderin kertomuksen mukaan rikosoikeus on aihe, josta ”kolmosen ratikkakin puhuu sujuvasti”, mikä auttanee kiinnostuksen ylläpitämisessä. Melanderin mukaan rikosoikeuden etuna sen mielenkiintoisuuden kannalta on se, että se on konkreettisesti yksilön oikeuksiin puuttuva oikeudenala. Rikosoikeus on filosofisesti latautunutta, mutta myös jotain, josta kaikilla on mielipide. Melander ryhtyy jopa kehumaan meitä opiskelijoita: olemme hänen mielestään sekä hyvin asiantuntevia että aktiivisia. Tässä valossa on harmillista, että osallistuminen luennoilla jäänee lähes ainoaksi mahdolliseksi keskustelukanavaksi opiskelijoiden ja opettajien välillä.
Goated skibidi hawk tuah toilet rizz with the sauce, Sakari?
Puhuessa opinnoista ja opiskeluajoista oli seuraavaksi kysyttävä ehkäpä se kaikkein kinkkisin kysymys. En itse voinut olla huomaamatta vuoden 2024 Inter Vivosin punssikahvien phuksihaastattelussa erään tuoreen opiskelijan analyysia siitä, kuinka skibidiä oikeustiede on ollut tähän mennessä. Koska vastauksen tulkinta oli jätetty jokaiselle lukijalle itselleen, oli kysyttävä Melanderilta mitä hän ajattelee sitaatista. En ota kantaa siihen, värähtikö professorin ilme sitaatin [”se on niin kuin … Ei skibidi toilet vaan lähinnä skibidi pisuaari. Me ollaan kuitenkin miesten vessassa, me ollaan siellä ympäristössä, me nähdään se ympäristö siellä, ja että miltä se tuntuu – millaisia tunteita se herättää – mutta se tunne on sinänsä avoimempi ja erillinen siitä itse toiletista”] kuullessa. Hän kuitenkin linjaa, että tässä voi olla kyseessä jonkinlainen eksistentialismin ”ulottuvuuksiin liittyvä ulottuvuus”. Ovatko uudet opiskelijat tavoittaneet täysin uuden ajattelun tason? Edelleen tulkinta jäänee lukijalle, mutta voinemme ainakin nostaa hattua tälle phuksille, joka on osannut esittää näkökannan, jota professorinkin on hankala tulkita. Melanderin mukaan voi ehkä kuitenkin olla syytä harkita, kuinka korkeita ulottuvuuksia kannattaa tenttivastauksiin kirjoittaa. Tenttiarvioijat eivät nimittäin välttämättä ymmärrä korkealentoisimpia punnintoja. “Kieli muuttuu ja niin sen pitääkin muuttua”, Melander pohtii.
Phuksien suustaan suoltamat viisaudet eivät suinkaan ole ainoita tekstejä, jotka saavat pykälistien kulmakarvat nousemaan pystyyn. Siksi kysynkin Melanderilta Ilpo-Juudaksesta. Kukaan viime aikoina rikosoikeuden kurssin suorittanut voi tuskin unohtaa, mitä kaikkea tämä, noh, veijari on tehnyt. Inter Vivosin toimittajan korviin kantautuneiden huhujen mukaan kunnia tästä kuuluisasta henkilöstä kuuluisi Dan Heleniukselle. Kuitenkin Melanderin mukaan kyseisen huhun on syytä jäädä huhuksi. Mistä ajatus Ilpo-Juudakseen on lähtenyt? Melander toteaa, että meillä on yhteiskunnassa monenlaisia yksilöitä, joista toiset syystä tai toisesta päätyvät rikoksen tekemiseen. Rikosoikeudessa ollaan tekemisissä aina melko vakavien ja ikävien asioiden kanssa, ja Ilpo-Juudas pyrkii inhimillistämään sitä, miten elämän nurjan puolen asiat ilmenevät. Melanderin ja hänen konsultoimiensa vanhempien tieteenharjoittajien mukaan juristin työhön liittyy sen luonteen vuoksi kyynistymisen vaara, jota hän on osaltaan koittanut kitkeä Ilpo-Juudaksen muodossa. Ilpo-Juudaksen vaihtelevan hyväksyttävistä edesottamuksista huolimatta on häntäkin kohdeltavana yksilönä, jolla on ihmisarvo, ja jonka perus- ja ihmisoikeudet on otettava huomioon, Melander muistuttaa.
Hänen voitaneen todeta onnistuneen, sillä Ilpo-Juudaksen muistelu ilahduttaa helsinkiläisiä oikkareita vielä vuosia rikosoikeuden pakollisten opintojen suorittamisen jälkeenkin.
Ajatuksia professorin ammatista
Palataan takaisin yliopiston arkeen. Melanderin mukaan hänen työssään palkitsevinta tällä hetkellä on monipuolisuus ja se, että työ on sellaista, ”joka palkitsee joka päivä”. Hän pitää merkityksellisenä sitä, että työssään hän pääsee näkemään asioita monesta eri perspektiivistä ja olemaan monipuolisessa vuorovaikutuksessa moninaisten viiteryhmien kanssa jopa poikkitieteellisesti. Myös tutkimukseen syventyminen tuo merkitystä työhön, vaikkakaan siihen ei tällä hetkellä jää yhtä paljon aikaa kuin Melander toivoisi.
Keskustelu ajautuu väitöskirjan kirjoittamiseen. Melanderin mukaan väitöskirjaprosessi oli hienoa aikaa, koska tällöin oli aikaa tutkimukselle sekä rauhassa asioihin tutustumiselle ja lukemiselle. Melander kypsytteli tutkimustaan hieman pidempään kuin oli suunnitellut, mikä varmasti kuulostaa monen tällä hetkellä gradunsa kanssa kamppailevan korvaan huojentavalta. Ajan käyttäminen mielenkiintoisiin aiheisiin syventymiseen ei koskaan ole huono ajatus, ja jossain vaiheessa asiat vain loksahtavat paikoilleen ja kirjoittaminen alkaakin yllättäen luistaa.
Mitä seuraavaksi?
En voinut olla kysymättä alan asiantuntijalta, mikä rikosoikeudessa on keskeistä tulevana vuosikymmenenä? Oikeuspsykiatria on Melanderin mukaan merkittävä painopiste. Esimerkiksi nykykeskusteluissa tärkeänä pidettyyn neurodiversiteettiteemaan liittyviä kysymyksiä ei ole käsitelty Suomessa riittävästi rikosoikeudellisen vastuun yhteydessä, ja tämä olisi siksi otettava tulevina vuosina paremmin oikeudellisesti haltuun. Hän nostaa esille myös keskeisenä erilaiset tekoälyteemat ja niihin liittyvät vastuukysymykset, joilla on keskeinen rajapinta rikosoikeuteen. Kolmannen maininnan saa muuallakin yhteiskunnassa puhuttava kestävyysteema.
Melanderin oma tulevaisuus rakentuu rikosoikeudellisen ja oikeustieteellisen asiantuntijuuden syventämiseen, erityisesti oikeuspsykiatrian ja neurodiversiteetin huomioivan rikosoikeudellisen vastuun tutkimuksen kautta. Lisäksi hän haluaa vahvistaa juristikunnan kollegiaalisuutta, edistää Juristiliiton kehitystä ja jatkaa Tuula Linnan tekemää hienoa työtä.
Älkää turhia murehtiko – tulevaisuuden on tarkoituskin tapahtua omalla painollaan
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä kysyin terveisistä lukijoillemme. Melanderin mukaan ”opiskelu on ihmisen parasta aikaa”. Todistusvalintauudistuksen myötä ja ympäristöstä ylipäätään saa helposti sellaisen kuvan, että kaikkien suunnitelmien pitää olla Excelissä listattuna ja valmiiksi kartoitettuna elämänkertaa varten. Melanderin mukaan suunnitellessa voi kuitenkin helposti unohtaa, kuinka tärkeää opiskeluaika on, ja että siitä pitää muistaa nauttia. Hänen mielestään on arvokasta saada juuri sellainen tutkinto, joka vastaa omia mielenkiinnon kohteita. Tutkinnon suorittamisen yhteydessä jokainen voi vain itse luoda itselleen sellaiset opiskeluajat, joita voi myöhemmin muistella lämmöllä. Turhaan ei kannata murehtia, sillä asioilla on tapana järjestyä, Melander muistuttaa. Hän kehottaa tekemään opiskeluajasta oman itsensä näköisen sen sijaan, että nojautuisi ulkoapäin tuleviin odotuksiin siitä, miltä sen pitäisi näyttää.
”Live and let live”, ja niin edelleen. ◆
