Aina säännöllisin väliajoin Jodelissa tai Pykälän tai Porthanian käytäväkeskusteluissa framille nousee Kontula-stipendi ja miten sen saa. Erityisesti kuluneena vuonna on liikkunut puheita epäjohdonmukaisista myöntämisperusteista ja niistä seuranneesta ”Kontula-vitutuksesta”. Inter Vivos selvitti, mistä porussa on kyse, ja mikä oikein edes on Kontula-stipendi, kenelle se myönnetään ja millä perustein.
Browsing: In via academiae
Vuosi lähenee loppuaan. Kirjakauppa Rosebud Sivullinen on aika lailla häädetty ja kiinakauppa Rusta Saatanallinen lähenee. Ahneimmilla on syytä iloita: uusia ja parempia vuokratuloja. Jahuu. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin suoraviivainen, ja toki jotain voi ehkä sanoa myös siitä että oletettu sivistyksen tyyssija on täysin piittamaton kirjoista ja lukemisesta.
Oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani valittiin arvalla, selviää tiedekuntaneuvoston kokouksen pöytäkirjasta. Inter Vivos soitti lukuisille kokouksessa olleille tiedekuntaneuvoston jäsenille ja selvitti, mitä päätöksenteon yhteydessä tapahtui.
Inter Vivosin toimituskunta sai kevään alussa vihiä Turun yliopiston oikeushistorian professorin ja lehtemme kenties historiallisesti aktiivisimman lukijan, Mia Korpiolan käynnistämästä projektista. Tarkoituksena on järjestää suomalaisille asianajajille muistitietokeruuhanke, jotta voitaisiin saada talteen tärkeä pala suomalaista oikeustieteen historiaa…
IV kävi jälleen selvittämässä, kuka vuoden opettaja on miehiään. Tänä vuonna vuorossa oli kauppaoikeuden professori Seppo Villa, jolle tunnustus on laatuaan toinen. Selvisi, että Villasta ei alun perin pitänyt tulla professoria lainkaan, mutta nyt hän ei meinaa malttaa lopettaa olemasta sellainen.
”Ainoastaan Porthanian pyöröovet ovat kuluneempi juristiklisee kuin ammattikuntamme itseidentifioituminen oikeusvaltion puolustajiksi. Siksi on yllättävää, etteivät juuri meidän tiedekuntamme opiskelijat ole niitä kaikista ahkreimpia palestiinalaisia puolustavia aktiiveja.”
Kättelet vastapuolta, järjestelet paperit. Jännittää.
Syvä henkäys. Argumentaatio voi alkaa…
Valmistuin taidelukiosta, jonka varjovaaleissa vasemmistoliitto keräsi yli 70% annetuista äänistä ja jonka abirekkojen lakanoita koristi Che Guevaran kasvot. Kun toukokuussa vastaanotin opiskelupaikan oikeustieteellisestä tiedekunnasta, sai se monen läheiseni kulmat kohoamaan. Syynä tälle ei suinkaan ollut alavalinta itsessään, vaan yhteisö, johon olin astumassa: “Sovitko sä siihen joukkoon?” Politiikka ei määritä ihmissuhteitani, mutta valehtelisin, jos väittäisin, etteikö sama kysymys olisi poltellut mieltäni elokuun lähestyessä.
Vuodenvaihteessa Juristiliitossa vaihtui valta. Puheenjohtajan paikan jätti hiljalleen eläkepäivien viettoon siirtyvä Tuula Linna, jota Inter Vivos haastatteli viime vuonna. Koska yksi tuttu kasvo vaihtui toiseen, on vain luonnollista, että IV lähetti toimittajan tutustumaan tarkemmin juristikunnan uuteen keulakasvoon, rikosoikeuden professoriimme Sakari Melanderiin.
Päivi Korpisaari Tänä syksynä olemme kahden koronavuoden jälkeen palanneet kampukselle lähiopetukseen eli niin sanotusti normaalitilanteeseen. Tämä ”normaali” tosin on uutta…