AlppiRReissu 2023 –⁠ Val Gardena

Teksti: Juulia Piipponen, Mia Sajalahti, Johannes Klockars, Maiju Vertanen, Nuutti Kortelainen, Siiri Lindman & Yacine Ouarab

Kuvat: Juulia Piipponen, Siiri Lindman, Johannes Klockars & Venla Hokka

Lauantai 14.1.2023

Herätyskello soi tasan klo 4.00 eikä RReissujännä voi tästä enää kasvaa. Koko syksyn odotus palkitaan, kun lähes 40 RRetkua suuntaa vielä unen pöpperössä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Vastassa lentokentällä on pelkästään iloisia katseita. RRetkut ovat enemmän kuin valmiita lähtemään elämänsä alppiRReissulle. Lähtöselvitys ja bag drop sujuvat kuin tanssi, myös kaikkien sukset saadaan onnistuneesti mukaan ja pian lähes koko reissuporukan löytää jo legendaarisesta The Oak Barrelista. Vaikka kello ei vielä ole edes kuusi, niin se ei menoa näytä hidastavan.

Lentokone nousee kohti Müncheniä melkein ajallaan ja kaikkien positiiviseksi yllätykseksi jokainen AlppiRReissulle ilmoittautunut on päässyt myös koneeseen kyytiin. Münchenistä matka jatkuu puolen päivän aikaan bussilla kohti Italiassa sijaitsevaa alppikylä Selva di Val Gardenaa. Näköalat ovat päätä huimaavat, kun bussi ajaa Saksan sekä Itävallan Alppien ohi kohti Italian rajaa. Matka ei suju täysin ongelmitta, kun paikallinen lauantairuuhka iskee päälle ja vain Italiaa puhuva bussikuski ilmoittaa vessan toimimattomuudesta. Pysähdyksiä tehdään kovaan tahtiin ja 4 tunnin bussimatkan kokonaiskesto vaihtuu 7 tunniksi. RReissufiiliksessä ei kuitenkaan näy säröä, kun vanhat RRetkut jakavat tarinoitaan, RReissubiisi alkaa tulla jo tutuksi ja kapteeni käskee. Aurinko on jo laskenut, kun RRetkut saapuvat kohteeseen. Illan agendana on nopea dinneri, näyttäytyminen paikallisella kerholla ja aikainen nukkumaanmeno, jotta aamulla jokainen voi olla elämänsä laskukunnossa. Toteutus on sitten asia erikseen.

Sunnuntai 15.1.2023

Ensimmäinen laskupäivä Val Gardenassa, jännitystä ja intoa ilmassa. Jylhät vuoret melkein yhtä korkeita, kuin Talman jäätikkö. Lumilauta jalassa, mäki edessä. Sellaronda ja Italian maisemat, tuntui kuin en koskaan aikaisemmin olisi laskenut näin kepeästi.

Mutta kohtalo julma oli, pericolo nurkan takana vaani. Ranteeni mursin rinteessä, klinikalla käynti oli edessä. Toivoin, että tästä selvittäisiin ilman sen suurempia seuraamuksia.

Klinikalle kipu vie, päässä kysymyksiä monta, Italialaiselta lääkäriltä kipulääkkeen saan, mutta voiko sen kanssa ottaa? Minttua mieleni teki, mutta kysymykseni sai lääkärin hämmentymään.

Illaksi onneksi pääsin after ski’hin, kipsin kanssa, kivut unohtuivat, olut virtasi, uudet RRetkukaverit loistivat. Laskupäivästä jäi muisto, joka mieleen jäi ikuisesti, huolimatta rikkoutuneesta ranteesta, joka sekin melkein kuin uusi jo on!

Maanantai 16.1.

Aamun kirkastuessa lähtivät retkuista uskaliaimmat kohti Sass Pordoin huippua, haaveenaan koskematon puuterilumi.  Edellisenä iltana afterskillä saadut paikallisoppaan reittivinkit ja yöllinen lumituisku varmistivat, ettei herätys pitkän yön jälkeen ollut vaikea. Ravitsevan Aperolista kostuneen aamiaisen nautittuamme, köysirata kuljetti meidät korkeuksiin. Huipulla jylhät vuorenseinämät saivat meidät vielä harkitsemaan suunnitelmaamme. (Epä)onneksemme samalle reitille oli kuitenkin lähdössä porukka saksalaisia. Saksalaisryhmän johtajan mursunviikset saivat meidät vakuuttumaan hänen osaamisestaan, ja olimme valmiit uskomaan vaikka henkemme hänen käsiinsä.

Laskun alkupuoli oli euforinen. Tuuliselta huipulta laskeuduimme sanoin kuvaamattoman kauniiseen, koskemattoman puuterin peittämään laaksoon. Lienee sanomattakin selvää, ettei kuvatun kaltaisissa olosuhteissa pääse kovin usein laskemaan. Laakson reunoilta löytyi lohkareita, jotka useimmat kiertäisivät kaukaa. Seurueemme taitavinta laskijaa Paulia lohkareet kuitenkin houkuttivat. Dolomiitti osoittautui kuitenkin kotimaista graniittia karheammaksi, eikä päästänyt suksia mukaan ilmalennolle. Tilanteesta kuvatulla videolla on kirjoitushetkellä miltei 200 000 näyttökertaa Instagramissa.

Upean laskun loppupuolella osoittautui oppaamme niin taitavaksi laskijaksi, ettei hänen edes tarvinnut karttaa katsella. Huomattuamme edellämme laskeneiden saksalaisten järjestämän kirpputorin tasangolla, jolta ainoa reitti alaspäin näytti kulkevan pystysuoraan, päätimme ottaa suunnistusvastuun. Onneksemme kartta paljasti turvallisesti alas johtavan kapean notkelman, jota pitkin ystävämmekin pääsivät ehjinä alas. Kyseisen reitin varjopuolena suunniteltuun nähden oli sen metsäinen loppuosa, jonka jouduimme kahlaamaan sukset olalla lumihangessa. Alas päästyämme olimme kaikki lopen uupuneinakin yhtä mieltä siitä, että lasku tulisi olemaan koko reissun paras. Huomattavasti ryytyneemmät saksalaistoverimme eivät tosin välttämättä yhtyneet mielipiteeseemme.

Tiistai 17.1.2023

Tiistaiaamu valkeni sään puolesta selkeänä. Huoneen yhteisen aamupalahetken jälkeen vedettiin jälleen laskukamat niskaan ja ensimmäiset retkut lähtivät suksivarastolta kohti rinnettä, tavoitteena nousta päivän ensimmäisillä hisseillä. 

Päivän agendana oli laskea kohti Canazeita. Pääsimme laskemaan aivan koskemattomia rinteitä aamuauringossa ja laskut olivat toinen toistaan huikeampia. Lounasta söimme Friedrich August Hutissa, jonka pihalla laidunsivat buffalot!

Lounaan jälkeen laskimme Rifugio Saleihin, jossa oli RRetkujen yhteinen rinnerieha. Nautimme iltapäivän rennosta afterski-tunnelmasta ja bombardinoista. Rifugio Saleista teimme vauhdikkaan yhteislaskun alas Selvaan päivän, afterski-sijaintiin, Pra Valentiniin. 

Illalla retkut hajaantuivat kylään nauttimaan italialaisen keittiön antimista, mutta illan kulku johdatti lopulta taas kaikki yhteen jo perinteeksi muodostuneisiin Luiskeller-bileisiin. Kovakuntoisimmat jatkoivat iltaa vielä pitkälle yöhön hotellissa korttipelien merkeissä.

Keskiviikko 18.1.2023

Keskiviikkoaamuna oli edessä tilanne, kun kohtalaisen lyhyiksi jääneiden yöunien seurauksena olikin aamun ensimmäisistä gondolinousuista myöhästytty. Onneksi skimbakamoja päälle vasta iskeviä mattimyöhäisiä löytyi hotellilta vielä yhden upean porukan verran. Ensimmäisinä päivinä tutuksi tulleen Sellarondan sijasta hyppäsimme junaan, ja löysimme itsemme laskemasta ja nauttimasta Aperolia kuvankauniista lähilaaksoista. Moni asia nauratti, mitä päivän aikana koettiin ja löydettiin (Baita Pauli Hütte!!).

Uskomattoman hienojen sääolosuhteiden lisäksi eräs toinenkin asia motivoi selviytymään tarpeettoman rankasta laskupäivästä: mielessä oli kirkkaana mielikuva L’Murinin after skistä, jota oli hypetetty jo pidempään, eikä suotta. Viimeinen hissinousu vei meidät Val Gardenan viereiseen kylään Corvaraan, josta kyseinen legendaarinen afterskipaikka viimein löytyi. Jos jokin näky on ilahduttanut silmää, niin se, että menomestan yläkerrasta löytyikin jo jokainen reissulainen ja koko reissun parhaat bileet olivat jo käynnissä. Kun virvokkeita oli nautittu tarpeeksi, palattiin takseilla omaan kylään. Suurimmalla osalla ilta oli vasta aluillaan, mutta meidän huoneemme keskittyi hotellilla chillailluun ja bailufiilis vaihtui aikaisiin (ja kaivattuihin) yöuniin.

Torstai 19.1.2023

L’Murinin legendaarinen apres ski painaa aamulla vielä osalla RRetkuista, eivätkä kaikki kerkeä mukaan aamun ensimmäiseen hissinousuun. Nohevimmilla on tietysti jälleen useampi nousu ja lasku jo takana, kun oma huoneeni kömpii gondolille. Mäkeen kuitenkin luonnollisesti mennään, vaikkakin sitten vähän myöhemmin.

RRetkut ovat hajaantuneet laskemaan ympäri koko Super Ski -aluetta ja tuttuja naamoja voi tulla vastaan niin Sellarondan varrella kuin Baita Pauli Hütten terassilla. Oman rytmiryhmäni kanssa lähdemme Sellarondaa pitkin Puhveliravintolaan lounaalle, jonka jälkeen onkin jo aika lähteä takaisin kämpille valmistautumaan kaikkien odottamaan RReissudinneriin. Osa käy rinnepäivän jälkeen lillumassa kylpylässä, josta on tullut RReissulaisille kuin toinen koti.

RReissudinnerin ravintolaksi on valikoitunut La Bula, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä majoituksesta. Asiakkaiden katseilta ei vältytä, kun koko RRetkulauma, varjoilijat mukaan lukien, vyöryy meille varattuun kabinettitilaan. Ruoka ja juoma on erinomaista, legendaarisia puheita pidetään, reissun inside-vitsejä viljellään loputtomiin ja ennen kaikkea on mahtavaa olla pitämässä hauskaa koko RReissuporukan kanssa yhdessä. RReissulaiset ovat hitsautuneet jälleen todella tiiviiksi ryhmäksi, jossa kaikilla on hyvä fiilis.

Iltahan ei tähän tietenkään lopu, vaan seuraavaksi konkkaronkka siirtyy tyhjentämään lähikuppilan oluthanoja ja viinipulloja. Baarin omistaja kuitenkin syystä tai toisesta vihaa rahaa, ja päättää kaikkien järkytykseksi antaa valomerkin puoli yhdeltä. Koska menojalkaa vipattaa kuitenkin edelleen, päättävät bile-RRetkut Venla ja Maiju ottaa heille kuuluvaa roolia ja vetävät hihastaan ad hoc rinneriehan. Riehan jälkeen meno jatkuu osalla tuttuun tapaan majoituksen suksivarastossa auringon nousuun asti. Jälleen yksi upea päivä takana.

Perjantai 20.1.2023

Perjantaiaamu alkoi RReissudinnerin jälkeen astetta väsyneemmissä tunnelmissa, mutta innostus viimeiseen laskupäivään oli kaikilla kova. Suuntana perjantaina oli oranssi Sellaronda, mikä todellakin kruunasi RReissun. Myös sää oli mitä parhain; aurinko helli ja pakkasta oli sopivasti niin, että rinteet pysyivät täydellisinä viimeisiin laskuihin asti.

Rinnepäivän jälkeen suuntasimme spahan palauttelemaan lihaksia pitkän laskuviikon jälkeen. Saunat, lämmin uima-allas ja jacuzzi tekivät todellakin terää. Viimeisten lilluntojen ja loistavan italialaisen dinnerin jälkeen kokoonnuttiin koko porukalla paikalliseen apreski-paikkaan, Saltokseen, josta osa sai jopa ikimuistoisia matkamuistoja. Saltoksessa on edelleen kaksi naulaa seinässä ilman tauluja. Ilta päättyi, minne muuallekaan kuin jo traditioksi tulleisiin autotalli/suksihuonebileiseen. Osa jaksoi tunnelmallisessa suksihuoneessa aamuun asti; pystyihän sitä sitten paluumatkalla lepäämään.

Lauantai 21.1.2023

Viimeisenä aamuna RRetkut heräävät ehkä hieman haikeissakin tunnelmissa. Vaikka jalkoja jo vähän särkee ja päässä huimaa niin aika moni unelmoi vielä yhdestä laskupäivästä, eikä kotiin lähtö tunnu vielä houkuttelevalta. Silti kaikki kiltisti RReissuvastaavien ohjeistuksella laittavat paikat kuntoon ja kamat kannetaan bussiin. Viimeinen yhteinen matka kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää alkaa. Bussissa osa yrittää korjata viikolla kertynyttä univajetta, mutta bussin takaosassa kuitenkin meno näyttää siltä, ettei ole tietoakaan, että on kyseessä reissupäivä numero kahdeksan. Takapenkin menoon tiivistyykin koko reissun ajan vain enemmän ja enemmän kasvanut yhteinen RReissuhenki. Fiiliksestä kertoo myös bussin paluuohjelma, josta vastaa itse Arkku Valkea. Bussichatin sisältöön kantaa ottamatta huomioitavaa on miehen tarinankerrontataidot sekä tulevan juristin oiva tapa toistella vastuunvapautuslauseketta.

Lopulta lentokone laskeutuu Helsinki-Vantaalle ja vuoden 2023 AlppiRReissu alkaa virallisesti olla paketissa. Kaikkien laukut saapuivat perille ja vaikka vaaratilanteilta ei RReissulla vältytty, niin kaikki ovat Suomessa nyt yhtenä kappaleena. Vaikka haikeat fiilikset ovat tietyllä tavalla läsnä, niin päällimmäisenä tunteena on onnellisuus ja kiitollisuus. Vaikka itse RReissu on nyt ohi, niin käteen jää paljon huikeita muistoja sekä uusia ystäviä. RReissuhenki kestää vielä pitkälle ja siitä elävänä todisteena Espoossa jatkuvat RReissujatkot, jonne suunnattiin suoraan lentokentältä. AlppiRReissu on ihmisen parasta aikaa!