Räitään ja yskitään yhdessä – Mitä etäilystä jäi käteen?

Eero Roslander

Kampukselle paluun iloa varjostaa halu palata sokkona vanhaan. Vaikka viimeiset pari vuotta ovat olleet paikoin vaikeita, ne tarjosivat mahdollisuuden sorvata vanhoja tapoja uuteen uskoon. On sääli antaa kaiken kipuilun valua hukkaan.

Työelämää etäaika muutti kenties pysyvästi entistä joustavampaan suuntaan, jossa päivien rakennetta suunnitellaan tarkoituksenmukaisuus edellä. Mustavalkoisuuden sijasta pohditaan, milloin mikäkin toimintatapa tuo tai jättää tuomatta lisäarvoa.

Tiedekunnassamme on päätetty puolestaan ottaa tiukka linja opiskelijoiden haalimisessa takaisin kampukselle. Päämäärä näyttää kapeakatseiselta. Tarkoituksenmukaista tai ei, kipeänä tai terveenä, turhaan tai ei, salissa nökötetään. Monen on vaikea järkeillä itselleen, mitä tällä tavoitellaan, eikä ihme. Tällä hetkellä moni ymmärrettävästi saapuu paikalle kipeänä. Joustamattomuuden väitetty “yhdenvertaisuus” tuntuu ristiriitaiselta luentosalien tilanteeseen peilaten.

Käytänteitä on perusteltu mielestäni ontuvasti muun muassa työelämä- ja argumentaatiotaitojen kehittämisellä. Valitettavasti monen opiskelijan kokemus luento-opetuksesta ei sovi lainkaan yhteen sinänsä arvokkaan tavoitteen kanssa. Ennemminkin päinvastoin, luentojen anti on salissa sama kuin ruudun välityksellä. Realiteetkin on syytä tunnustaa. Laajan kurssin varsin rajallisilla massaluennoilla on vaikea onnistuneesti kehittää opiskelijoiden työelämätaitoja. 

Etäajan jälkeen ymmärrämme, että salissa istuminen ei ole aina mikään itseisarvo. Varsinkaan jos syy tiukalle linjalle näyttää paikoin olevan lähinnä liveyleisön haaliminen saliin. Suuri osa toki iloitsee mahdollisuudesta opiskella luentosalista ja siihen liittyvästä sosiaalisesta kanssakäymisestä. Pidän kuitenkin kyseenalaistettavana, tarvitseeko aikuisia ihmisiä ajaa tähän jääräpäisesti.

Haluaisin ajatella, että jokainen päätös tehdään sen tarkoituksenmukaisuutta punniten ja perusteet päätöksen takana pitäisi pystyä perustelemaan esimerkiksi siitä aiheutuvilla konkreettisilla hyödyillä. Jos tiukan linjan tavoitteita ei pysty järkeilemään tai syyt rajoittuvat esimerkiksi vain haluun toimia vanhalla tavalla, pitäisi olla selvää, ettei turhia rajoitteita ole syytä asettaa.

Kummallisimmalta tuntuu, että samaan aikaan, kun puoli salia röhii kurkkuaan, luentoa kuitenkin streamataan Vaasaan. Resurssit ja osaaminen toimivaan hybridiopetukseen eivät siis ainakaan enää ole jarruna.

Myös kevään opintokyselyn välittämä viesti on selkeä. Joustavuutta ja monipaikkaisuutta pidetään suuressa arvossa ja kankeat käytännöt nähdään turhauttavina. Myös luentotallenteiden käyttö nähdään tervetulleena ajatuksena, mutta hyvä lähtökohta olisi yksinkertaisesti vain jakaa jo olemassa oleva linkki streamiin, edes sairastapauksissa.

Heräsikö sinulle ajatuksia opetuksen ongelmista? Edunvalvontatoimikunta kuulee ajatuksistasi mielellään. Edunvalvontatoimikunnan tavoittaa sähköpostiosoitteesta .