Helmi Räsänen
Päätoimittaja
Vuodenvaihteet tuntuvat olevan luonnollinen siirtymä monille asioille: ainejärjestötoiminnan virat vaihtavat haltijaansa, kuntosalijäsenyyden voi jälleen uusia ja tehdyt uudenvuodenlupaukset odottavat vain täyttymistään. Vaikka aika onkin vain ihmisen luoma käsite eikä mitään konkreettista gregoriaanisen kalenterin vuosiluvun vaihtumista lukuun ottamatta tapahtuisikaan, on vuosiluvun muuttuminen yhdellä numerolla ollut aina helppo “uusi alku” elämänmuutoksille.
Tämän vuoden vaihduttua tilanne oli kuitenkin lähes päinvastainen, kun rajoitukset niin tapahtumia, ravintoloita kuin kuntosalejakin koskien toivat mukanaan lähinnä ikäviä muistikuvia vuoden 2021 keväästä. Oma phuksikevääni ei nimittäin ollut mitä hehkein kirjastojen sulkeuduttua, jouduttuani lomautetuksi ja tapahtumien lukumäärän hipoessa nollaa – pitkään odotetut haalaritkin sain vetää päälleni jokseenkin antiklimaattisesti vuosikurssimme kanssa Zoomin välityksellä. Koronatilanteen huonontuessa entisestään oli alkuvuodesta mielessä lähinnä uhkakuvat vastaavasta keväästä, enkä ainakaan itse kokenut kurssien vaihtumisen lisäksi melkeinpä minkään muuttuneen verrattaessa kevääseen 2021.
Vaikka vuosi alkoikin hieman verkkaisesti, on suurin osa yhteiskunnasta jo päässyt palautumaan lähemmäs sitä normaalia, jota elämä oli pari vuotta sitten. Olenkin iloinen, että vuoden 2021 phuksit saivat jo hieman normaalimmat haalaribileet eivätkä joutuneet kokemaan haalarivalan lausumista Zoomin ääniviiveen aiheuttaman kakofonian lomassa. Luentojen siirryttyä maaliskuussa lähes täysin lähiopetukseen on se vanha “normaali” opiskelijaelämä, mitä kuvittelin yliopisto-opintojen sisältävän, jo melkein omaa elämääni. Ehkä näin muutama kuukausi myöhemmin vuoden 2022 todella muututtua omaksi vuodekseen eikä surulliseksi toisinnoksi edeltävästä vuodesta onkin jälleen hyvä aika miettiä, miten omaa elämäänsä haluaa muuttaa. Urheilupaikatkin kuntosaleja myöten ovat olleet jo hetken auki, joten lupaukset kesäkunnon hankkimisesta ehtii vielä toteuttaa.
Tänä vuonna pääsen myös itse edistämään konkreettista muutosta tuoreessa virassani IV:n päätoimittajana, kun jäsenlehtemme siirtyy tälle vuosituhannelle – nettijulkaisuksi. Tämä muutos tuo Pykälän järjestölehtitoiminnan vielä interaktiivisemmaksi ja lähemmäs jokaista jäsentä. Inter Vivosiin pystyy nyt kirjoittamaan siten, että painettua tekstiä ei tarvitse odotella useampaa viikkoa. Akuuteimmat kannanotot, mielipidekirjoitukset tai vaikkapa ideat Inter Vision luomista varten saa nyt paljon helpommin ja pienemmällä kynnyksellä nähtäville niin jäsenistömmellekin kuin ulkopuolisillekin. Teille lukijoille, jotka rakastatte vastapainetun lehden tuoksua: älkää huoliko, sillä painoversio tipahtaa postiluukusta jatkossakin.
Vaikka muutos tekisikin hyvää, ei sitä kuitenkaan tarvitse alkaa löytämään elämäänsä väkisin. Itselleni olen yrittänyt muistuttaa, että välillä on myös hyvä hengähtää ja luottaa siihen, että asiat yleensä tuppaavat järjestymään myös omalla painollaan. Vuosikin vaihtuu ennen kuin huomaakaan!