Hallituksen palsta

Teksti: Eero-Juhani Remes, Hallituksen ulkoasiainvastaava 2026

Joskus pitkän ja ikimuistoisen yön väreistä herää pysähtymään, tässä on otoksia näistä häilyvistä hetkistä. Toivottavasti löydätte palasia itsestänne niistä.

Vuonot kietovat meidät syleilyynsä,

En ole nukkunut silmäystäkään, ne kaikki olen säästänyt sinulle

lunta sataa vuorenhuipuille.

Maassa on kevään viimeiset sohjot,

Köynnökset kipuavat ruskeita tiilitaloja pitkin, ne elävät,

Kuten elämä pulppuaa meissä, otamme siitä kiinni, kunnes se karkaa käsistämme ja valaisee kipinöinä yömme.

Taivaat oranssin loimua, kuu punertava, tukehtuu, 

Viima kylmää, olut lämmittää,

Valot välkkyvät kellarista.

Joskus unohtaa kuinka ainutkertaisia kaikki nämä kokemukset ovat, mutta nämä hetket auttavat kontekstualisoimaan sitä, että yhä vähiin käyvää aikaa nauttia tästä kaikesta yhä on, ne rakentavat sitä kullattua nostalgiaa mistä voi koko loppuelämänsä hakea suojaa

Jäähalli on juhlan valaisema,

Ryntäämme ulos ja riisumme kenkämme, kylmä maa on meidän yhteisemme,

Laulamme sen kaiken mikä meistä on irtoava,

Jatkamme elämimme huoneisiin.

Joutsenet parveilevat järvellä, sen tyyneys ei anna lohtua,

Ei niille eikä minulle, ne ryntäävät ilmaan,

nousen portaat ja ikävöin,

Jospa olisin voinut antaa enemmän

Ajattelen vain tähtiä yllämme,

Ne hymyilivät meille, meidän pitkälle päivällemme,

Se ottaa ja antaa,

Eläisin sen uudestaan.

Myös kesä, joka suo tauon näistä kaikistä värikkäistä yöstä ja kaikesta siitä joskus loppumattomalta, joskus katoavaiselta tuntuvasta upeasta elämästä. uistakaa käyttää se pysähtymiseen, ainakin välillä, jotta kaikki voimme olla taas upeita itsejämme syksyn koittaessa. Jotta voimme taas tarttua hetkistä, kadota öihin, ja herätä aamuisin uupuneina, mutta kiitollisina.