Ohhoh! Kohupäätoimittaja myöntää syyllisyytensä: oikeudenkäynti odottaa? Katso kuvat!
Kirjoitin taannoin IV:n jälkeen Pykälän toiseksi ansiokkaimpaan julkaisuun eli Varjo-opinto-oppaaseen esittelytekstiä Inter Vivosista. Kun pääsin lehden sisällöstä kertovaan kappaleeseen, pidin pitkän paussin pohtiakseni, olisiko sopivaa mainita, että IV:n sivuille painetaan myös juoruja: jos luet nyt IV:tä ensimmäistä kertaa kerrottakoon tiedoksesi, että jokaisesta numerosta löytyy juoruilta haiskahtava palsta, jota kirjoittaa mystinen ja kaikkitietävä Perhonen. Jouduin pohtimaan asiaa, sillä pelkäsin tämän tiedon pelote-efektinä rajoittavan tulevien phuksien toimintaa orientaatioviikolla, joka tunnetusti on juorunnälkäisille pykälisteille oikeaa kulta-aikaa. Tarkoituksenani ei myöskään ollut maalata IV:stä kuvaa Pykälän Seiskana tai leimata itseäni Pykälän omaksi Panu Hörköksi.
Juoruilu on kuitenkin yksi hedonistisen elämäni suurimmista iloista, enkä pelkää myöntää sitä. Sinä ehkä pelkäät, mutta väitän, että sinäkin sisimmästäsi nautit kuullessasi oikean mehevän juorun. Mikä olisikaan parempi aloitus keskustelulle, kuin “Sä et sit kuullut tätä multa” tai “Et ikinä arvaa mitä edellisiltana tapahtui”? Usein juoruilu kuitenkin leimataan moraalipoliisien toimesta iljettäväksi ja ala-arvoiseksi toiminnaksi ja jokainen sitä harjoittava hävyttömäksi juorukelloksi.
Juoruilu on evolutiivisella ja biologisella tasolla varsin inhimillinen osa elämää ja ihmisluonnetta. Juoruilu on perimmiltään informaation jakamista: juorun jakaminen toiselle on osoitus luottamuksesta ja kumppanuudesta. Antropologi Robin Dunbar on verrannut juoruilua eläinkunnasta tuttuun “sukimiseen” eli kirppujen etsimiseen tai turkin selvittämiseen. Kahden ihmisen välinen juoruilu voi lähentää heidän ihmissuhdettaan: kun sinulle jaetaan juorun, koet, että sinuun luotetaan. Juoruilu vapauttaa aivoissa dopamiinia ja oksitosiinia, jotka yhdessä toimivat tuoden mielihyvää ja rakentaen ihmisten välistä kiintymystä.
Juoruilulla voi myös olla sosiaalisia normeja ylläpitävä vaikutus. Kerta jos toinen olen itsekin päättänyt jättää jotakin tekemättä tai vähintään siirtynyt katseilta sivuun välttyäkseni juorujen laukalta. Evolutiivisella tasolla juoruilulla on pystytty kitkemään niin sanottuja yhteisöjen “vapaamatkustajia” ja näin myös luoda ryhmän jäsenille painetta osallistua yhteisön toimintaan proaktiivisesti: huono maine on voinut johtaa ryhmästä erottamiseen. Tällaisia esimerkkejä löytyy yhä yhteiskunnasta laajemmin esimerkiksi cancel-kulttuurin muodossa mutta myös pienemmistä yhteisöistä, kuten ainejärjestöistä ja niiden sosiaalisista piireistä poissulkemisen muodossa.
Kierommankin oikkarin moraalitajulla on selvää, että puhtaan ilkeämielinen loanheitto ja perättömien levittäminen on väärin. Tämä ei koskaan ole tarkoitus IV:ssä Perhosen tai muun jutun keinoin. Jokaisen yksityisyys ansaitsee suojansa ja kunnia loukkaamuttamuutensa enkä itsekään toivo tuomiota päätoimittajarikkomuksesta (L sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 13 §). Itsekin jonkun verran juoruja itsestäni kuulleena ja Jodelista lukeneena on todettava, että maine pilaantuu helposti ja vain kerran. On todennäköistä, että tässäkin ainejärjestössä on monia ihmisiä, jotka saattavat tuntevat minut, itseäni jälleen paremman vaihtoehdon puutteessa esimerkkinä käyttäen, vain yhden juorun perusteella. On mahdollista, että heidän koko käsityksensä minusta perustuu yksittäisen juorunpätlän varaan. Juorut elävät omaa elämäänsä ja muuntuvat suusta suuhun kuin lapsuudesta tutussa rikkinäisessä puhelimessa konsanaan. IV tulkitsee Julkisen sanan neuvoston laatimia journalistin ohjeita vapaamielisesti: joskus faktan ja sepityksen raja on hyvinkin häilyvä. Siksi kannustankin IV:n kohdalla aina mediakriittisyyteen mutta myös yleiseen juorukriittisyyteen. On järkevää luoda ihmisistä mielipiteet oman kokemuksen perusteella eikä turvautua liikaa juorujen sanomaan.
Muistan, kuinka eräs tutor orientaatioviikollani ohjeisti, ettei muiden pykälistien kanssa kannata alkaa säätämään. Orientaatioviikon huumassa ja uuden sosiaalisen piirin pyörteissä on vaikea käsittää, kuinka pieni yhteisö Pykälä todellisuudessa on ja kuinka nopeasti juorut sen sisällä oikein liikkuvat. En malta odottaa sitä, kun kymmenen vuoden kuluttua istun toisen ex-pykälistin kanssa neuvotteluhuoneen ääressä vastakkain kumpikin pohtien, muistaakohan toinen sen yhden ylilyönnin tai nolon bileillan.
Juoruilu ei ole perisynti ja kaikesta huolimatta aion jatkossakin toimia harmittoman juoruilun puolestapuhujana. Allekirjoittanut ainakin kuulee jatkossakin varsin mielellään juoruja, ja niitä hänelle saakin aina jakaa: journalistin ohjeita noudatetaan IV:ssä ainakin sen verran, että oikeus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa pidätetään aina.
Juorujen lisäksi tästä numerosta voit lukea esimerkiksi koulutuspoliittista pohdintaa, syventyä oikeusjärjestelmämme sokeisiin pisteisiin, nautiskella runoudesta sekä viihtyä jälleen ristikon ja tähtitieteellisten ennustusten parissa. Sinulle lukija toivon rattoisaa ja rentouttavaa kesää, vietit sen sitten kokopäivätöissä konttorilla, Kaisassa kirjojen keskellä, riettaasti ja rataisesti tai onnellisesti off-grid.
Palataan astioille sitten syssymmällä!
Rakkaudella,
Viivi
