Teksti: Saana Varis
Juristiuutisissa (1/2025) julkaistussa kolumnissaan Nimetöntä puhetta oikeustoimittaja Susanna Reinboth ällistelee, miksi ihmiset harkitsevat sanomisiaan ja haluavat varjella heistä syntyvää kuvaa lähipiirissään ja tulevien työnantajien silmissä. Hänestä nimettömästi huolistaan kertova ei ole ainoastaan syy laatumedioiden sepitetyille jutuille, vaan myös selkärangaton nurkassa jupisija, joka on osasyyllinen Ukrainan sotaan ja Putinin vallassa pysymiselle.
Nimettömyys ei automaattisesti tarkoita sitä, että ei haastettaessa seisoisi omien sanojensa takana. Kun olin hilkulla tulla bussin töytäisemäksi kuukausi pari sitten, kirjoitin mielipidekirjoituksen aiheesta nimimerkillä. Kirjoituksessani ehdotin toistuvia soveltuvuustestejä julkisten liikennevälineiden kuljettajille, jotta sekaan ei pääsisi tunnekylmiä kaahareita, joilla on pakottava tarve antaa isän kädestä. Lähetin tekstin Hesariin ja painotin, että haluan pysyä nimettömänä.
Tekstiäni ei ole julkaistu. Tehdäänpä kuitenkin selväksi, että edelleenkin olen sitä mieltä, että kukaan omankädenoikeuden harjoittaja ei sovi bussikuskiksi. Edelleenkin olen sitä mieltä, että moni asiakaspalveluammatissa toimiva on peittelemättömän ihmisvihamielinen. Edelleenkin kannatan myös henkeen ja vereen sääntö-Suomea, jossa kortti lentäisi ikuisesti hyllylle monelta kumikasvoiselta teslakurtisaanilta ja isin osamaksukärryä lainaavalta nuudelisoppatukalta.
Nimettömyys on tärkeä turva yleisesti ottaen varsinkin ujoille ihmisille, jotka osaavat ilmaista itseään parhaiten, kun saavat rauhassa saattaa ajatuksensa kirjalliseen muotoon ja vieläpä vailla pelkoa siitä, että joutuisi seuraavana aamuna antamaan lausunnon jokaiselle työkaverilleen siitä, miten nyt kehtaakin olla sitä ja tätä mieltä – tai ylipäätään eri mieltä.
”Ujolle ihmiselle, joka elää hyvin vahvojen persoonien maailmassa, on kullanarvoista saada ilmaista itseään siitä huolimatta, että ääni tai kynäkäsi saattaa hieman väristä.”
Ujot ovat myös harkitsevia, eli he tyypillisesti punnitsevat tarkasti, onko heidän järkevää sanoa asiansa vai jättää asia sikseen. Vaikka Reinboth hyvin auliisti muistuttaa tavan pulliaisia heidän vähäpätöisyydestään suurten uutisten maailmassa, haluaisin lisätä, että myös nimettömillä mielipidekirjoittajilla on lähipiirit ja usein myös työpaikat. Ja ihmisillä tuppaa olemaan voimakkaitakin näkemyksiä niin säästä kuin graffiteista, joten aina ei voi olettaa säästyvänsä olankoputuksilta.
Myönnän, etten yllä Reinbothin vaatimattoman kuuluisuuden tasolle. Vaikka olenkin monille kärpänen katossa, on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka tuntevat minut edes etäisesti. Vaikken edellä mainitussa, nähtävästi julkaisemattomaksi jääneessä mielipidekirjoituksessani sanonutkaan mitään kiellettyä, niin joku voi kuitenkin nähdä minut sen johdosta eri tavalla.
Ihan hyvin uuden tuttavani isä voisi paljastua masentuneeksi bussikuskiksi, jolloin joutuisin istumaan vaikkapa harjoitusopetuskerralla yksin loukattuani hänen isänsä oikeutta käyttää linja-autoaan puskutraktorina. Yhtä lailla saattaisin joutua perustelemaan rappukäytävässä nurkkaan ahdistettuna feministinaapurilleni sitä, miksen tue vahvan itsenäisen naisen valintaa kaasuttaa käsi kuninkaallisin elkein tanassa suojatien yli, vaikka näki minun odottavan vuoroani ylittää se. “Miehetkin käyttäytyvät huonosti liikenteessä, joten naisten pitäisi tasa-arvon nimissä vastata vähintään puolista Suomen kuolemantuottamustapauksista!” Ja näin minulla ei olisi enää ketään, jonka kanssa kritisoida yltiökapitalistista kyykytys- ja kulutusyhteiskuntaa.
Myös sovittelevilla ihmisillä on tärkeitä yhteiskunnallisia ajatuksia. Ujolle ihmiselle, joka elää hyvin vahvojen persoonien maailmassa, on kullanarvoista saada ilmaista itseään siitä huolimatta, että ääni tai kynäkäsi saattaa hieman väristä. Ja jos ujo kokee, että hänen henkilökohtainen panoksensa saa aikaan pienen sysäyksen oikeaan suuntaan julkisessa keskustelussa tai hänessä itsessään, hän saattaa rohkaistua vaikuttamaan lisää ja näkyvämmin. Nimettömänä kirjoittamista ei tarvitse parjata, vaan se voi olla ponnahduslauta rohkeampaan vaikuttamiseen.
On myös ensiarvoisen tärkeää käsitellä nimetöntä palautteenantoa yhdenvertaisuuden kannalta, esimerkiksi juuri persoonallisuussyrjinnän ehkäisemisessä. Esimerkiksi jos ujon Kaino Värisevän työajasta puolet kuluu Fyrkkabort Ab:ssa spontaaneihin konttorinkiertoaivoriihiin ja ulkopuolisten konsulttien Tehokas työyhteisö -webinaareihin, hänellä tulisi olla mahdollisuus ilmaista itseään myös nimettömällä lomakkeella tai kahden kesken pomolle.
Reinbothin korvien välissä syntynyt päätös kiskoa sotuprinsessahaarniska päälleen, ratsastaa peitsi ojossa Kremliin ja siinä samassa kirjoittaa aavistuksen alentuva kolumni pääsi totisesti ihoni alle. Kenties vika on itsessäni, mutta sainpahan ajateltavaa. Rauhoituttuani ymmärsin näet tekstin ydinsanoman: tarvittaessa on puolustettava omia ja muiden oikeuksia myös näkyvästi omana itsenään, ja myös valmistautumatta.
Jotkut kuitenkin tarvitsevat enemmän harjoitusta vääryyden kohtaamiseen ja sen purkamiseen, ja siksi olisi tasa-arvoisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta tarkoituksenmukaista suoda nimetön puhe muillekin kuin Julian Assangelle tai Urho Kekkoselle. Toinen vaikutusmahdollisuus ei sulje toista pois.
Yhtä kaikki, oikeustoimittaja Reinboth sai mitä halusi: nimeni allekirjoituksen kohdalle. ◆
