Teksti: Sanni Salmitie
Pykälä ry:n 90. juhlavuotta juhlittiin 12.4.2025 Pikku-Finlandiassa. Vuosijuhlapäivänä keskittyminen on tietysti hetkessä, herkullisissa tarjoiluissa, mukavassa seurassa, mielenkiintoisissa puheissa ja tunnelmallisessa musiikissa. Harvoin juhlan iloisimmassa hetkessä tajuaa pysähtyä pohtimaan juhlien todellista syytä. Juhlistaessamme Pykälää lienee sopiva hetki kurkistaa menneisyyteen, eli siihen, mistä kaikki alkoi. Ymmärtääksemme, miksi juhlimme tänä vuonna 90-vuotiasta Pykälää, on syytä ottaa selvää siitä, millaista opiskelijaelämä oli 90 vuotta sitten.
Alkupiste
Pykälän oikea syntymäpäivä eli perustamispäivä on 19. maaliskuuta. Tuona päivänä vuonna 1935 joukko lainopin opiskelijoita kokoontui Savolaisen osakunnan tiloihin kerhon perustamiskokoukseen. Lainopin ylioppilaiden kerho Pykälän perustamisen taustalla olikin usean osakunnan juristikerhon toiminta.
Yksittäisten ryhmien sijaan tavoitteena oli perustaa yksi, kaikille yhteinen kerho, jonka tavoitteena oli “edistää jäsentensä lainopillista kehitystä ja keskinäistä tutustumista.” Kun oikeusiteteen opinnot olivat suurimmalta osalta itsenäisiä, moni yksinäinen opiskelija etsi yhteisöä kollegiaali- ja ystävyyssuhteiden muodostamiseksi.
Myös oikeudellisen tiedekunnan dekaani Lauri Cederberg kannusti opiskelijoita kerhon perustamiseen, ehkä osittain siksi, että tiedekunnalla ja yliopistolla ei ollut tarpeeksi resursseja opinto-ohjaukseen. Pykälän perustamiskirjan allekirjoitti kokouksessa paikalla olleista 35:stä opiskelijasta 24.
Ensimmäisenä vuonna Pykälän hallituksessa toimivat puheenjohtaja Eero Rönkä, varapuheenjohtaja Veikko Iskanius, sihteeri Ensio Vasenius, taloudenhoitaja Yrjö Laitinen, kerhomestarit Alpo Asteljoki, Olavi Sohlberg ja Heikki Tiitola, sekä hallituksen jäsenet Harras Kyttä ja Teuvo Aura. Lisäksi hallitukselle valittiin kuusi varajäsentä, joista Reino Ellilä nimettiin kirjastonhoitajaksi. Aktiivit olivat aluksi opintojensa loppupuolella olevia opiskelijoita, sillä liittymisehtona oli maturiteetin* suorittaminen.
Jo ensimmäisen vuoden jälkeen Pykälään oli liittynyt 105 jäsentä. Vaikka perustajajäsenet olivat kaikki miehiä, saivat naisetkin liittyä kerhoon. Esimerkiksi ensimmäinen oikeustieteen tohtoriksi väitellyt suomalaisnainen Inkeri Anttila liittyi Pykälän jäseneksi heti perustamisvuonna.
Pykälän jäsenmaksu oli 20 markkaa. Markan ostovoima huomioon ottaen jäsenmaksu oli suurin piirtein sama kuin halvan kurssikirjan hinta. Opiskelijoiden oli lisäksi pakko kuulua omiin osakuntiinsa, joiden jäsenmaksu oli pakollinen. Myös yliopistolle tuli suorittaa kirjoittautumismaksu. Pykälän tiedotuskanavina käytettiin Ylioppilaslehteä ja Uuden ylioppilastalon eteisen ilmoitustalua.
Lainopillinen kehitys
Pykälän perustamisen aikana käytössä oli jo kaksijakoinen, ylemmän ja alemman oikeustutkinnon malli. Pykälän tärkeäksi tehtäväksi muodostui opinto-ohjaus, jota ei ollut saatavana muuta kautta.
Yliopiston pääsi aloittamaan sinne kirjoittautumalla, joten kun sisäänpääsyvaatimuksia ei ollut, jopa yli puolet oikeustieteen opiskelijoista jätti opintonsa kesken. Usein syynä keskeyttämiselle oli se, ettei läpäissyt haastavaa tenttiä. Kerrotaan, että siviilioikeuden tentistä kaikkien opiskelijoiden ei edes kuulunut päästä läpi, vaan sen oli tarkoitus katkaista joidenkin opiskelijoiden matka lainopillisissa opinnoissa.
Tenttien läpipääsyn helpottamiseksi kehitettiin Pykälän toimesta knoppikokoelmien – eli vanhojen tenttikysymysten ja mallivastausten – laatiminen. Niiden myymisestä tuli Pykälän tulojenhankkimiskeino kymmeniksi vuosiksi. Siviilioikeuden tentin suorittamisesta tuli niin suuri virstanpylväs oikeustieteen opiskelijoiden keskuudessa, että Pykälässä äänioikeus oli aluksi vain niillä, jotka olivat kyseisen tentin onnistuneesti suorittaneet.
Yksi keskeinen syy kerhon perustamiselle oli huono kirjastotilanne. Tentteihin luettavaa materiaalia oli paljon ja sen hankkiminen itsenäisesti oli monelle opiskelijalle mahdotonta. Ensinnäkin teokset olivat kalliita ja toiseksi ne olivat usein loppuunmyytyjä.
Lainopin kirjoja oli tarjolla muun muassa yliopistolla, Ritarihuoneen Lainopillisessa seminaarikirjastossa ja Eduskunnan kirjastossa, mutta kopioita ei riittänyt kaikille. Heti vuonna 1935 perustettua Pykälän kirjastoa rahoitettiin keräyksin, ja sen toimivaa tukivat niin tiedekunnan henkilökunta kuin myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunta.
Keskinäinen tutustuminen
Alussa periaatepäätös oli, että kerho ei järjestä huvitapahtumia. Opiskelijat tapasivat toisiaan opiskelun, esitelmä- ja keskustelutilaisuuksien ja kokousten merkeissä. Pikkuhiljaa myös huvin puolelle luokiteltavia tapahtumia alettiin järjestää, joista mainittakoon ainakin sitsit ja pikkujouluaikaan järjestettävät puurojuhlat.
Vuonna 1937 juhlittiin ensimmäisen kerran talvikäräjiä eli tanssiaisia, joiden tuotoilla rahoitettiin Pykälän toimintaa. Seuraavana vuonna järjestettiin kerhon vuosijuhlat Ravintola Kämpissä. Juhlissa opiskelijat pääsivät tutustumaan toistensa lisäksi myös professoreihin. Huvitapahtumiksi voisi lasketa myös kokousten jälkeiset “illatsut”, joihin lähdettiin esimerkiksi pörrsitalon Adloniin.
Huvitoiminnan järjestämisessä haasteena oli se, että Pykälällä ei ollut omia tiloja ja niiden vuokraaminen oli kallista. Silloisten isäntien ja emäntien tehtävänä olikin järjestää tilat tapaamisille ja pestissä kuulemma pääsi tutustumaan helsinkiläisravintoloiden hovimestareihin. Tiloja ilmeisesti kuitenkin löytyi, ja lainopin opiskelijat pääsivät tapaamaan toisiaan myös vapaamissa merkeissä. Ystävyyssuhteita solmittiin aktiivisesti Pykälän järjestämissä tapahtumissa.
Ennen ja nyt
Yhdeksässäkymmenessä vuodessa ehtii tapahtumaan paljon, sitä ei ole kieltäminen. Enää äänioikeus ei ole sidoksissa tenttisuorituksiin, vaikka esimerkiksi velvoiteoikeuden tentin läpäisyllä voi olla sosiaalista arvoa oikeustieteen opiskelijoiden keskuudessa. Itseasiassa jo vuonna 1938 kaikille jäsenille annettiin äänioikeus. Paljon muutakin on muuttunut, yllättäen ja pikkuhiljaa.
Melko pian Pykälän perustamisen ja iloisten illanistujaisten jälkeen toiminta taukosi sotien takia vuosiksi, sillä moni jäsenistä taisteli rintamalla. Sotien jälkeen nähtiin vaivaa jäsenmäärän kasvattamiseksi, missä onnistuttiinkin siinä määrin, että toiminta siirrettiin omiin tiloihin vuonna 1965.
Pykälää on muovannut myös 1970-luvun “poliittinen kausi” ja 80-luvun toiminnan monipuolistuminen, joiden myötä esimerkiksi opiskelijahaalarit ja Kiljavaretket tulivat osaksi Pykälän perinteitä.
Moni asia on muuttunut, mutta moni myös pysynyt samana. Ajatus yksinäisten, tentteihin pänttäävien opiskelijoiden tuomisesta yhteen ja heidän tukeminen opinnoissa on edelleen varsin samaistuttava. Kulkiessamme lainaamaan tenttikirjoja Pykälän kirjastolta tai istuessamme iltaa kokoustarjoilujen äärellä emme ole lopulta kaukana 90 vuotta sitten opiskelleiden lainopin ylioppilaiden kerho Pykälän jäsenten jalanjäljistä. ◆
Aikajana havainnollistaa Pykälän historian vaiheita perustamisesta nykypäivään. Janan kuvituksineen on laatinut Helka Pihlajaniemi.